Pääkirjoitus

Ei mikä tahansa posti

Suomessa oli aikoinaan iso päätös muuttaa posti liikelaitokseksi ja irrottaa entisen Postipankin toiminta erilleen postikonttoreista.

Suomessa oli aikoinaan iso päätös muuttaa posti liikelaitokseksi ja irrottaa entisen Postipankin toiminta erilleen postikonttoreista. Japanissa samantapaisen rakenteen purku on osoittautunut kokonaan mahdottomaksi. Pääministeri Junichiro Koizumi yritti sitä, ja tuloksena oli hallituskriisi, ennenaikaiset vaalit ja valtapuolueen rivien hajoaminen.

Kysymys ei olekaan mistä tahansa postista, vaan yhdestä japanilaisen yhteiskunnan isoimmista instituutioista. Postilla on yli neljännesmiljoona työntekijää, sen 25 000 konttoria riittävät joka paikkaan, ja neljännes japanilaisten henkilökohtaisista säästöistä makaa paikallisen postipankin tileillä. Se on iso summa, kun puhutaan maailman toiseksi suurimmasta kansantaloudesta Yhdysvaltain jälkeen. Suurempaa pankkipalveluja tarjoavaa laitosta ei ole itse asiassa missään muualla.

Japanin taloutta on viime vuosina usein moitittu jähmettymisestä. Postin tileillä esimerkiksi makaa suunnattomia säästösummia, jotka ovat poissa tuomasta vireyttä talouselämään. Koizumi olisi jakanut postin neljään yksikköön ja yksityistänyt yli kymmenen vuoden aikataululla pankki- ja vakuutustoiminnan.

Mutta Japanissa rakenteisiin ei kosketa noin vain. Nöyryyttävästi hävitty postiäänestys saattoi jo sinällään tietää Koizumin poliittisen uran päättymistä mahalaskuun. Jos hänen liberaalidemokraattinen puolueensa vielä häviää julistetut uudet vaalitkin, mukana menee koko nykyinen valtakoneisto. Tämä puolue on hallinnut Japania melkein tauotta koko sodanjälkeisen ajan, mutta opposition odotetaan nyt olevan hyvin vahvoilla.

Koizumi tuli valtaan keväällä 2001 Japanin kipeästi kaipaamana, kansalaisten suosimana uudistajana. Muutamassa vuodessa poliittiset suhdanteet ovat kääntyneet päälaelleen. Japani ajautui nyt poliittiseen tyhjiöön, joka saattaa päättyä syyskuussa opposition voittoon. Koizumi olisi välttänyt tämän mahdollisuuden eroamalla itse pääministerin paikalta, mutta se sijaan hän tarjosi oppositiolle vaaleissa tuhannen taalan paikan. Koizumi luottaa, että hänen henkilökohtainen suosionsa riittää vaalivoittoon.

Japanin jäykkää yhteiskuntaa ei voi uudistaa, ellei postin kaltaisiin mammutteihin voi koskea, ja Koizumin yritys päättyi haaksirikkoon. Muutosvastarinta on kova, mutta kuka Japania vaalien jälkeen hallitseekin, tarpeet uudistusten saamiseksi liikkeelle ovat yhä edessä.

paakirjoitus@kaleva.fi