Ihmislaji on ruvennut lihomaan. Porukka paisuu Yhdysvalloissa ja Euroopassa, pyöristyy jopa Afrikassa ja Aasiassa.
Ainoastaan muutama jumppaava tv-julkkis ja muroja naposteleva alusvaatemalli näyttää säilyttäneen sopivan laihan vartalon.
Meitä muita uhkaa painonnousu, elintasosairaudet, häpeä ynnä paalu.
Ylipainosta puhutaan paljon. Tuntuu ettei maailmaan muuta voivottelun aihetta mahdu. Keskustelun perusteella tiedetään, että rakas lajimme lihoo, koska se syö herkkuruokia runsaasti ja kaksin käsin.
Kehittyneen viljely- ja jalostustekniikan ansiosta tuplahampurilaisessa on ylimääräistä energiaa kuin lauhdevoimalassa. Suklaapatukkaa saa juosta hölkyttää aineenvaihdunnasta pois monta tuntia.
Totuus on, että nykyaikaisessa ronskissa syöntihommassa sitä äkkiä kasvaa leveyttä. Yksi jos toinen joutuu pukeutumaan ikkunaverhoon.
Syy on meetvurstimozzarellapizzan sekä turhan kermaisen jälkiruokamoussen, jota ilman ei selviä mistään ruokalasta ulos. Istumatyössä kalori ei kulu.
Ruoka on liian maukasta ja viettelevää. Siitä tässä on lopulta kysymys. Ruokaa tulee nautittua joka kerran pikkuisen liikaa, kun se niin laupiaan hyvältä maistuu. Makkaroita, slaisseja ja olutta on tarjolla jokaisessa urheilutapahtumassa. Suruunsa hurmaavaa muonaa syö mielikseen.
Näin laukaistaan kierre kohti korkeaa painoindeksiä.
Kuka rupeaisi valmistamaan pahaa ruokaa? Sellaista paakkuista, hieman haiskahtavaa hirvitystä, jota ei tee mieli katsoakaan mutta jossa olisi hivenaineet ja energiataso suurin piirtein kohdallaan.
Kuka perustaisi Lessburgerin tai McYökän? Teryleenihousun väristä kanaviillokkia asiakkaan omaan peltiastiaan myyvän pikaruokaketjun. Sieltä saisi myös keitettyjä kumiperunoita näkkileipärouheella sekä tillilihahampurilaisia.
Kuukauden kampanjatuotteena voisi olla komennusmiehen erikoinen. Karvavuoriseen kintaaseen sullottu haaleaksi lämmitetty maksalaatikko.