Helsingin Hakaniemessä hierotaan varmaankin näinä päivinä käsiä, jopa kahdessa paikassa: demarien puoluetoimistossa Siltasaarenkadulla ja SAK:n keskustoimistossa Pitkänsillanrannassa.
Syytä käsien hierontaan ei tarvitse pitkään miettiä. Juha Sipilän (kesk.) johtama porvarihallitus ajaa irtisanomista alle kymmenen hengen yrityksissä helpottavaa lakiesitystä kuin käärmettä pyssyyn.
Hallitus ansaitsee hatun noston rohkeudesta, jopa tyhmänrohkeudesta. Se ajaa urhoollisesti esitystä, jolle löytyy kyllä perusteluja, mutta jolla hallituspuolueet sahaavat oksaa altaan puolisen vuotta ennen seuraavia vaaleja.
Moinen sopii paremmin kuin hyvin sekä Antti Rinteen johtamille sosiaalidemokraateille että ammattiyhdistysliikkeelle. Rinne, puolue ja ay-liike olivat vielä vuosi, pari sitten köysissä. Nyt kaikki kolme ovat löytäneet taas tarkoituksensa ja ovat palanneet keskelle yhteiskunnan kehää.
Vanha poliittinen viisaus kuuluu, että mitä lähempänä vaalit ovat, sitä vähemmän kannattaa tehdä sellaista, mikä ärsyttää äänestäjiä. Ja nyt ärsyyntyneitä äänestäjiä on selvästi lisää.
SDP:n kannatus pomppasi Ylen tuoreessa kannatusgallupissa yli kaksi prosenttiyksikköä. Syitä on kaksi: irtisanomislaki ja Timo Soinin aborttikannat. Ensimmäinen ärsyttää varmaankin myös muita kuin ay-aktiiveja, ja jälkimmäinen on tuonut SDP:lle lisää naiskannatusta.
Hallituksen asemaa taisi vain pahentaa se, että se meni lieventämään esitystään. Hallitus perusteli lievennyksiä lausuntokierroksen tuloksilla, mutta takana haisee myös hallituspuolueiden eriseuraisuus.
Lakiesitys näyttää olevan tärkein kokoomukselle, vaikka senkin riveistä kuulee taustakeskusteluissa aprikointia, onko hallituksen linja järkevä näin lähellä vaaleja. Jos kokoomuksen gallup-alamäki jatkuu, on kiinnostavaa nähdä, pitääkö puolue kiinni irtisanomislaista.
Soini-riidan aikana keskustasta kuului, että jos kokoomus ei äänestä Soinin puolesta, irtisanomislaki on otettava esille. Sinisten jo ennestään mitätön kannatus ei tällä lakiesityksellä ainakaan nouse.
Hallitusta pitää irtisanomislain takana kauhun tasapaino. Etenkin keskustalle tärkeän sote-maakuntauudistuksen ratkaisun hetket ovat edessä, ja jos se vetäytyisi irtisanomislain takaa, sote menisi pesuveden mukana. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä kuplii jo muutenkin pahaenteisesti.
Irtisanomislaille voi tietysti käydä niin kuin sotelle on käynyt monesti eli se voi törmätä perustuslakiasiantuntijoihin. Ay-liike toistaa nyt joka suulla, että esitys saattaa erikokoisten yritysten työntekijät eriarvoiseen asemaan.
Ärsyyntynyt ja yhtenäinen ay-liike on saanut uhon päälle ja järjestänyt jo yhden päivän poliittisen lakon. Lisää ja vielä isompaa on luvassa, jollei pattitilannetta saada ratkaistuksi. Auto- ja kuljetustyöntekijöiden AKT, työmarkkinoiden perinteinen paha poika, ilmoitti torstaina omista alkutoimistaan. Jos kiista ei ratkea, AKT voi panna satamat kiinni.
Työnantajaleiri on sen sijaan sekaisin. Irtisanomisesitys on erityisen tärkeä Suomen Yrittäjille ja sen kovapäiselle toimitusjohtajalle Mikael Pentikäiselle.
EK:laiset isommat yritykset ovat puun ja kuoren välissä: niille irtisanomisesitys ei ole tärkeä, mutta ne joutuvat maksumiehiksi. EK on tukenut SY:tä niin vähän kuin on vain voinut ja esittänyt laimeasti poliittisten lakkojen rajaamista.
Sekin ihme on nähty, että EK on vedonnut hallitukseen ja ay-liikkeeseen sovinnon löytämiseksi. Kannanoton voi tulkita niin, ettei EK kannata irtisanomisesitystä. Hallitus on siis onnistunut paitsi suututtamaan ay-liikkeen myös huonontamaan hyviä välejään Etelärantaan.
Yhteenottoa on vaikea sovitella normaalisti eli valtakunnansovittelijan avustuksella, koska hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli. Olisikin aika hupaisaa, jos ministerit ja ay-pamput marssisivat valtakunnansovittelijan toimistoon!
Maaseudun Tulevaisuus esitti Suomen Pankin pääjohtajaa Olli Rehniä riidan sovittelijaksi. Rehn on jo kieltäytynyt, mutta miten olisi edeltäjä Erkki Liikanen? Jokin ratkaisu pitäisi löytää äkkiä ennen täystörmäystä.