Puolueita ei kannata julistaa presidentinvaalin tuloksen perusteella kuolleiksi ja kuopatuiksi.
Kohtalaiseen tulokseen yltäneillä vaihtoehtoehdokkailla ei liioin ole syytä esiintyä Euroopan omistajina.
Politiikan kommentaattorit ovat presidentinvaalin jälkilöylyissä tehneet turhan hätäisiä tulkintoja vaalin vaikutuksesta puolueisiin. Ennen pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannattaisi antaa pölyn laskeutua. Presidentinvaalissa puolueille ei annettu myrskyvaroituksia, vaikka ensi hätään niin pääteltiin. Päitäkään ei välttämättä putoile.
Tuore mielipidekysely (HS 31.1) osoittaa, että presidentinvaalin tulos ja presidenttiehdokkaiden menestys tai tappio eivät ole hetkauttaneet puolueiden kannatusta merkittävästi. Kyselyssä kokoomus on ykkösenä, SDP kakkosena ja keskusta kolmosena vihreät tiiviisti kannoillaan.
Vaikka puolueiden merkitys presidentintekijöinä on vähentynyt, muuten puolueet porskuttavat ainakin tällä tietoa entisellään. Kyse on siitä, että presidentinvaalin luonne poikkeaa eduskuntavaaleista. Suora vaalitapa epäpolitisoi presidentinvaaleja ja korostaa persoonaa. Presidentinvaalin teemat liikkuvat keskeisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, josta vallitsee yleensä laajahko konsensus.
Suorassa kaksivaiheisessa vaalissa kannatuksen lisäksi ratkaiseva merkitys on vastustuksella. Puoluetausta on pakko häivyttää taka-alalle, koska toisella kierroksella on saatava yli puolet äänistä.
Millään puolueella ei ole enemmistöä. Ongelma voidaan kiertää asettamalla riippumaton ehdokas valitsijayhdistyksen kautta. Karismaattiset ehdokkaat pääsevät ominkin avuin ehdolle 20 000 kannattajan turvin, jos puolue haraa vastaan.
Tällä kertaa istuvan presidentin etumatka oli niin suuri, että Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle heti ensimmäisessä vaalissa.
Vaikka epäpoliittiseksi mielletty Niinistö hallitsi pelikenttää, kyseessä ei ollut mikään Trump- tai Macron-ilmiö. Niinistö on kokoomuksen entisenä puheenjohtajana, ministerinä ja kansanedustajana täysiverinen poliitikko ja olemassa olevan valtakoneiston tuote.
Kohtalaiseen tulokseen yltäneet ehdokkaat ovat esiintyneet kuin Euroopan omistajat. Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren väite uudesta normaalista on tarkoitushakuista ylitulkintaa.
Huhtasaaren tulosta ei parhaalla tahdollakaan voi tulkita niin, että perussuomalainen ajatusmaailma olisi suomalaista valtavirtaa. Tavoite kuitenkin täyttyi, kun puolue suoristi rivejään ja esitteli mielipiteitään sinisten katsellessa sivusta.
Keskustan kunniapuheenjohtaja, kansalaispuolueen Paavo Väyrynen punnersi ehdolle valitsijayhdistyksen kautta, kun keskusta ei suin surminkaan halunnut häntä listoilleen. Väyrynen rökitti Matti Vanhasen ja nöyryytti keskustan johtoa mielin määrin. Se ei kuitenkaan näkynyt HS:n gallupissa keskustan kannatuksen laskuna.
Puolueessa on kuitenkin sisäistä napinaa, joka näkyi Väyrysen Vanhasta parempana kannatuksena presidentinvaalissa.
Lokakuussa käydään ensimmäiset maakuntavaalit ja runsaan vuoden kuluttua eduskuntavaalit. Niissä puoluepolitiikka on taas voimissaan.