LEIJONAT lyövät tiskiin kovia lukemia, ja tässä niistä ensimmäinen. 164 minuuttia ja 28 sekuntia on pitkä aika. Ei ehkä ihmiselämässä, mutta jääkiekko-ottelussa varsinainen maraton. Nollan pitäminen yli kahdeksan erää on huikea suoritus, vaikka vastus ei olekaan ollut aivan maailman huipulta.
Myös 141 on lukemana kunnioitusta herättävä. Se on kiekkomaajoukkueemme maaliero kolmen ottelun jälkeen.
Olisihan se ollut komeampaa, jos takaiskujen sarakkeessa olisi törröttänyt edelleen pyöreä nolla, mutta
eikö ole parempi, että oma verkko heilahti ensimmäisen kerran sinänsä vaarattomalla ja harmittomalla hetkellä. Paljon pahempaa olisi kaiva kiekko omasta maalista ensimmäisen kerran Ruotsi vastaan ottelun ensimmäisellä minuutilla ?
SUOMI voitti oman lohkonsa suvereeniin tyyliin ja jatkaa jatkolohkoon parhaista mahdollisista lähtöasemista neljästä pisteestä. Ykköstilan myötä Suomi saa vapaapäivän ennen 7.5. alkavia elämän ja kuoleman puolivälieriä, mutta sitä ennen leijonien valtavaan kitaan tyrkytetään Itävaltaa, Ruotsia ja Venäjää.
Peli siis kulkee hyvin, mutta parantamisen varaa on paljon. Sen on huomannut myös Ylen kisastudio, joka päästelee soraääniä Aravirran harjoittamasta peluutuksesta ja ylivoimapelistä. Itseään kiekkoprofessorina pitävä Sakari Pietilä on muun muassa sitä mieltä, että vain Niko Kapasen johtama ketju saisi pelata ylivoimaa.
Haloo, Pietilä, vaikka Pateniemen poikia oletkin. Käsittämätöntä kritiikkiä. Suomi on voittanut kaikki pelinsä maalierolla 141, ja tässä vaiheessa turnausta eletään vielä ns. training camp- vaihetta, jossa kaikki pelaavat ja jossa konetta rasitetaan tasaisesti. Ja kaiken lisäksi ylivoimapeli on nakutellut aivan riittävän kovia tehoja
Vielä koittaa sekin hetki, jolloin vain parhaat ja kovakuntoisimmat pelaavat. Se on silloin, kun panokset ovat kaikkein kovimmat.
MM-KISOJEN tuomaritoiminnan tason heilahtelu on pulpahtanut pintaan harva se päivä, viimeksi Suomen ja Slovakian ottelun jälkeen, kun slovakkikäskyttäjä Jan Filc itki tuomioista tai pikemminkin siitä, kun pilli ei soinut.
Totta on, että päätuomari, yhdysvaltalainen Paul Mariconda, ei pysynyt tehtäviensä tasalla. Yksi silmäpari ei ehdi rekisteröidä kaikkia erittäin vauhdikkaassa ottelussa tapahtuvia rikkeitä.
SM-liigassa on kaksi kautta käytetty kahden päätuomarin systeemiä, ja kokemukset ovat olleet pelkästään myönteisiä. Nyt liigahallitus on suuressa viisaudessaan tehnyt päätöksen palata yhden päätuomarin systeemiin.
Päätöstä voi kritisoida. MM-jäällä kahden päätuomarin järjestelmällä olisi vältetty monta ilmiselvää karikkoa, johon raitapaita on yksinään karahtanut.
Miten käy SM-liigassa ensi kaudella?
LASSE Pirjetän kisapassin leimaaminen ja tositoimiin pääseminen on pohjoissuomalaiselle kiekkoilulle tervetullut piristysruiske. 1980-luvulla kärppäpelaajat nousivat joukolla näyteikkunaan, mutta yhdentoista vuoden korpivaellus kaukana liigan kirkkaista valoista murensi 15 vuodeksi mahdollisuudet MM-kekkereihin.
Sellaiset nimet kuin Reijo Ruotsalainen, Juha Tuohimaa, Arto Ruotanen, Juha Huikari, Pekka Arbelius, Markku Kiimalainen, Kari Jalonen, Kai Suikkanen, Pekka Tuomisto, Hannu Järvenpää ja Kari Suoraniemi eivät unohdu.
Vuodet vierivät, ja nimet vaihtuvat.
2000-luvulla MM-valoihin on päässyt patsastelemaan Lasse Pirjetä. Onko ensi vuonna Joni Pitkäsen ja Jari Viuhkolan vuoro?
JOUKO VUORJOKI