Presidentti Tarja Halonen liittyi Demarin haastattelussa tiistaina niihin, jotka ovat huolissaan lasten ja nuorten kunnosta. Nyt osa nuorista liikkuu jopa enemmän kuin aiemmat ikäluokat mutta osa ei liiku juuri lainkaan.
Halosen huoli on aiheellinen. Vähäinen liikunta alkaa jo varhain näkyä esimerkiksi lasten ylipainona sekä tuki- ja liikuntaelinten vaivoina. Samat vaivat jatkuvat helposti aikuisiässä. Ongelmassa on ensisijaisesti kyse ihmisten hyvinvoinnista mutta lopulta myös terveydenhuoltomenoista eli kuntien ja valtion talouden kantokyvystä.
Lääkkeeksi presidentti tarjosi lisäliikuntaa kouluihin. Halonen arveli, että sen järjestämiseksi käyttöön pitäisi ottaa lauantait esimerkiksi kerran kuussa. Urheilun ohella noita päiviä voisi käyttää myös lauluun tai taideaineisiin.
Se miten lisäliikunta ja muu toiminnallisempi oppiaines saadaan upotettua nykyiseen kouluun, on kuitenkin pulmallisempi juttu. Ensimmäisten reaktioiden mukaan toimintalauantait eivät innosta sen enempää oppilaita kuin opettajiakaan. Monilla perheilläkin viikonloput on jo ohjelmoitu yhteisiin harrastuksiin.
Siksi pitäisikin miettiä, onko liikunnalle ja taitoaineille mahdollista raivata tilaa nykyisistä koulupäivistä. Toinen pohdinnan paikka on liikuntatuntien sisällöissä. Tuntien pitäisi antaa harrastuskipinä myös niille lapsille ja nuorille, joille liikunta ei luontojaan maistu. Monen into on päinvastoin sammutettu koululiikunnan liialla urheilu- ja mittaushengellä.
Lopulta kysymys on tavoitteiden valinnasta: tuottaako koulu tiedolla pakattuja mutta raihnaisia aikuisia vai hyväkuntoisia kansalaisia, joilla on valmiudet pitkään työuraan ja elinikäiseen oppimiseen.