Presidentti Tarja Halonen liittyi Demarin haastattelussa tiistaina niihin, jotka ovat huolissaan lasten ja nuorten kunnosta. Nyt osa nuorista liikkuu jopa enemmän kuin aiemmat ikäluokat mutta osa ei liiku juuri lainkaan.
Halosen huoli on aiheellinen. Vähäinen liikunta alkaa jo varhain näkyä esimerkiksi lasten ylipainona sekä tuki- ja liikuntaelinten vaivoina. Samat vaivat jatkuvat helposti aikuisiässä. Ongelmassa on ensisijaisesti kyse ihmisten hyvinvoinnista mutta lopulta myös terveydenhuoltomenoista eli kuntien ja valtion talouden kantokyvystä.
Lääkkeeksi presidentti tarjosi lisäliikuntaa kouluihin. Hän arveli, että sen järjestämiseksi käyttöön pitäisi ottaa lauantait esimerkiksi kerran kuussa. Noita päiviä voisi käyttää myös lauluun tai taideaineisiin.
Se miten lisäliikunta ja muu toiminnallisempi oppiaines saadaan upotettua nykyiseen kouluun, on kuitenkin pulmallisempi juttu. Ensimmäisten reaktioiden mukaan toimintalauantait eivät innosta sen enempää oppilaita kuin opettajiakaan. Monilla perheilläkin viikonloput on jo ohjelmoitu yhteisiin harrastuksiin.
Siksi pitäisikin miettiä, onko liikunnalle ja taitoaineille mahdollista raivata tilaa nykyisistä koulupäivistä. Toinen pohdinnan paikka on liikuntatuntien sisällöissä. Tuntien pitäisi antaa harrastuskipinä myös niille lapsille ja nuorille, joille liikunta ei luontojaan maistu. Monen into on päinvastoin sammutettu koululiikunnan liialla urheilu- ja mittaushengellä.
Lopulta kysymys on tavoitteiden valinnasta: tuottaako koulu tiedolla pakattuja mutta raihnaisia aikuisia vai hyväkuntoisia kansalaisia, joilla on valmiudet pitkään työuraan ja elinikäiseen oppimiseen.
PS.
Junalastillinen nuoria ihmisiä työnhakumatkalla -- mutta ei etelään, vaan pohjoiseen. Tunturiveturi-niminen operaatio on erinomainen ajan merkki. Lappi on hyvää vauhtia muuttumassa mahdollisuuksien maakunnaksi, ja aivan erityisesti se pätee läntiseen Tunturi-Lappiin.
Sesonkiajan työvoimapula on täyttä totta, ja matkailun kehittyminen ja kaivosten avautuminen tuo yhä enemmän myös kokoaikaisia työpaikkoja. Pelkästään paikallisin voimin niitä ei voi täyttää. Lappi alkaa tarjota todellisen vaihtoehdon etelässä asumiselle, ja se voi tarjota myös elämisen laatua niille, jotka luontoa arvostavat. Vain muutama vuosi sitten rekrytointijuna etelästä Lappiin olisi ollut mahdoton ajatus. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa, mikä on tervetullut uutinen.