Pääkirjoitus

Ei kii­ret­tä vaihtaa edus­ta­jaa

Euroopan unionin tulevaisuutta pohtiva konventti on ehtinyt herättää jäsenmaissa monenlaista keskustelua muun muassa puheenjohtajansa, Ranskan entisen pre

Euroopan unionin tulevaisuutta pohtiva konventti on ehtinyt herättää jäsenmaissa monenlaista keskustelua muun muassa puheenjohtajansa, Ranskan entisen presidentin Valéry Gisgard d´Estaingin suurellisen tyylin takia. Silti konventin työ kesällä 2003 pidettävän hallitusten välisen kokouksen pohjustajana myönnetään erittäin tärkeäksi. Suomea konventissa edustavan, kiistattoman vahvan asiantuntemuksen omaavan tutkijan, tohtori Teija Tiilikaisen asema on nyt noussut meillä turhaan poliittisen kiistan aiheeksi.

Johtava oppositiopuolue keskusta vaati viikonvaihteessa puoluevaltuuskuntansa kokouksessa Vantaalla hallitusta muiden EU-maiden tavoin nimittämään neuvottelijakseen konventtiin eduskunnalle vastuussa olevan ministerin. Esimerkkiä eivät sentään ole näyttäneet kaikki EU-maat, vaikka keskustan kokouksessa niin väitettiinkin. Tosin suurilla jäsenvaltioilla, Saksalla, Britannialla ja Ranskalla on konventissa ministeritason edustus, mutta he eivät kokouksissa juurikaan käy, vaan lähettävät niihin varaedustajansa.

Hallitus vaihtuu meillä melko pian, heti maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen, joten edustajaa konventissa ehditään vaihtaa mainiosti siinä vaiheessa. Varsinaisten ehdotusten tekeminen ja myös suurin vääntö on edessä vasta keväällä. Tohtori Teija Tiilikainen on konventissa pääministeri Paavo Lipposen virallinen edustaja ja raportoi suoraan hänelle. Näin istuvalla hallituksella on jatkuvasti tiedossa EU:n uudistustyön etenemisen vaiheet.

Ulkomaankauppaministeri Jari Vilén muistutti aivan aiheellisesti myös asian toisesta puolesta, käsien vapaana pysymisestä niin pitkään, kun Suomi ei aseta valmisteluun ministeritason edustusta. Vaikka turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät asiat eivät olekaan niin tärkeällä sijalla konventin työssä kuin keskusta arvioi, niidenkin järjestelystä on tiedossa ehdotuksia.

Keskeisintä on kuitenkin EU:n vallanjako jäsenmaiden kesken ja unionin hallintoelimien työn uudelleenjärjestely. Muuttuviin linjauksiin sitoutuminen on ehdottomasti jätettävä seuraavan hallituksen ja eduskunnan asiaksi.

Tärkeintä on EU:n laajenemisen lähestyessä, että Suomella on konventissa osaava neuvottelija ja hänen tukenaan valpas valmistelukoneisto. Pienten maiden pitää huolehtia sananvaltansa säilymisestä tilanteessa, jossa suuret jäsenmaat yrittävät saada mahdollisuuden ratkoa keskenään joitakin asioita. EU:n on pysyttävä jatkossakin itsenäisten maiden liittona. Mikään maa tai mitkään ryhmittymät eivät voi omaksua sen sisällä johtavaa osaa.

paakirjoitus@kaleva.fi