Lämpimän sääjakson venyminen marraskuulle tietää sitä, että aivan kaikilla muuttolinnuilla ei ole kiire etelän maisemiin. Oulun seudulla on marraskuun alkupäivinä tavattu esimerkiksi lukuisia vesilintulajeja, kuten haapanoita, taveja, telkkiä, mustalintuja ja tukkakoskeloita.
Joutsenia ui Hailuodon vesillä kuun alkupäivinä satapäisinä parvina.
Harvinaisimpia vesilintuja ovat olleet muun muassa Oulun Pyykösjärvellä ja Hailuodon Marjaniemessä tavatut lapasotkat ja Raahessa Hakotaurin venesatamassa pulikoinut pikku-uikku.
Vesien ääreltä kannattaa etsiä myös koskikaroja, jotka saapuvat pohjoisilta pesimäseuduiltaan talvehtimaan Keski- ja Etelä-Suomeen. Oulun vakiopaikalle, Kemiran tehtaalta virtaavaan ja läpi talven sulana pysyvään ojaan, on koskikara jo saapunut.
Runsaasti
pikkuvarpusia
Monet talvehtimista yrittävät linnut hakeutuvat helpon ruoan houkuttelemina lintulaudoille. Oulun seudulla jokavuotisia, mutta harvinaisia vieraita ruokintapaikoilla ovat muun muassa mustarastaat ja mustapääkertut. Peippoja ja järripeippojakin jää vuosittain jokunen näille leveyksille.
Tänä syksynä ruskeapäisiä pikkuvarpusia tuntuu näkyvän tavanomaista enemmän. Laji on havaittu muun muassa Raahessa, Limingassa, Haukiputaalla parissakin paikassa sekä Kempeleessä.
Oulun havaintopaikkoja ovat ainakin Karjasilta ja Koskela. Toppilassa taas lintuharrastajat ovat ihmetelleet tavallisen varpusen ja pikkuvarpusen risteymää.
Syksyn lopulla on eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata havaittu myös useita harmaapäätikkoja. Tämä hieman käpytikkaa suurempi, vihreäselkäinen ja harmaapäinen laji hakeutuu talvisin mieluusti ruokintapaikoille läskin kimppuun.
Talitiainen yleisin ruokailija
Ruokintojen yleisimmistä linnuista antaa tietoa Helsingin yliopiston talvella 1988-89 alkanut ruokintapaikkatutkimus, johon voi osallistua kuka tahansa talviruokintaa harrastava.
Kolmentoista viimeisen tutkimustalven perusteella yleisin vieras lintulaudalla on talitiainen. Se oli tavattu kaikilla tutkimuksessa mukana olleilla ruokintapaikoilla.
Tutkimuksen aluejaossa Oulu kuuluu Vaasan ja Kemin väliseen "Väli-Suomeen", jossa seuraavaksi yleisimmät lajit ovat sinitiainen, punatulkku, viherpeippo ja urpiainen.
Kymmenen kärkeen mahtuvat myös keltasirkku, hömötiainen, harakka, varpunen ja peippo.
Yleisyys ja runsaus eivät käy käsi kädessä. Runsaudella, eli keskimääräisellä yksilömäärällä ruokintapaikkaa kohti, mitattuna vakituisten talvilajien mitalikolmikko on keltasirkku, varpunen ja talitiainen.
Keskimäärin keltasirkkuja käy ruokinnalla keskitalven aikaan yli 20 lintua, varpusia noin 15 ja talitinttejä noin 14.
Yleinen sinitiainen ei ole runsas, keskivertoruokinnalla käy vain neljä lintua.
Urpiainen pääsee varpusen lukuihin, mutta koska se esiintyy runsaana vain koivun hyvinä siemenvuosina, on sen pitäminen vakituisena ruokavieraana tulkinnanvaraista.
Runsaus vaihtelee suuresti talven mittaan, tavallisimmillaan eniten lintuja on ruokinnalla keskitalven aikaan ja määrät laskevat kevättä kohti.
Pulmunen yllättää keväisin
Tilastoista löytyy myös monenlaisia erikoisuuksia. Pääluvultaan runsain Väli-Suomen laji on yllättävä: pulmunen. Se on tavattu vain vajaalla seitsemällä prosentilla ruokintapaikoista, ja kyse on tietysti keväisistä muuttoparvista.
Suuren pulmusparven pelmahtaminen lintulaudan alle tekee kuitenkin tilastoihin mahtavan piikin. Keskimäärin pulmusia piipahtaa huhtikuun alkupuolella ruokinnalla nelisenkymmentä kappaletta.
Muita hetkellisesti runsaita lajeja voivat olla syksyiset tilhet ja räkättirastaat sekä keväällä siemeniä maasta etsivät peipot ja järripeipot. Puluja voi kaupunkiruokinnoilla olla paljon läpi talven.
Monipuolinen
ruokinta
Jos haluaa ruokinnalleen lajirikkautta, on tarjonnankin oltava monipuolista. Esimerkiksi hirssi on varpusten ja pikkuvarpusten herkkua, kun taas kaura-apajalle saapuu varmimmin keltasirkkuja.
Ihrasta ovat kiinnostuneet monet siivekkäät: tiaiset, tikat, pähkinänakkeli, harakka, närhi ja kuukkeli. Omenat ja kuivatut pihlajanmarjat kelpaavat erityisesti rastaille ja tilhille.
Pihan sijaintikin vaikuttaa lajistoon. Keskellä peltoa on aika turha odottaa ruokinnalleen metsäympäristön tiaislajeja hömö- ja töyhtötiaista. Harvaan asutuilla, metsäisillä seuduilla voivat puolestaan varpuset olla harvinaisuuksia.
Sääolojen merkityksestä saatiin hyvä esimerkki vuosi sitten, kun kylmien säiden yllättämiksi joutuneita punarintoja nähtiin ruokinnoilla lokakuun lopussa. Osa niistä jatkoi muuttomatkaansa pakkasten hellitettyä. Osa yritti talvehtimista, ja Oulussakin oli tammikuussa hengissä vielä jokunen lintu.
Pikkulintujen perässä ruokinnoille saapuvat myös varpuspöllöt ja varpushaukat.
