Oulu on teknologiakaupunki, mutta aina sitä ei uskoisi. Ainakaan tänne tuleville vierailijoille ei kannata kertoa, että kaupungin tärkein päättävä elin valtuusto käyttää äänestyskonetta, joka on reistaillut jo seitsemän vuotta.
Viime maanantaina oli taas päivä, jolloin laite ei ollut toiminut niin kuin sen pitäisi. Kun äänestyksessä vielä oli yksi vaalikauden kuumimmista kysymyksistä, Kastellin suurkoulu, ei ihme, että äänestystietojen katoaminen bittiavaruuteen synnytti yleisössä jopa salaliittoepäilyjä. Ne ovat varmaankin aiheettomia, mutta silti on noloa, että Kaleva joutui selvittämään valtuutettujen äänestyskäyttäytymisen jälkikäteen puhelimitse. On käsittämätöntä, ettei valtuusto varautunut lippuäänestykseen koneen tunnetun reistailun takia.
Jos konetta ei ole saatu kuntoon sen takia, ettei myyjäyrityksestä enää löydy osaavaa korjaajaa, on hankintasopimuksessa jäänyt olennainen asia varmistamatta. Sekundaa eivät ansaitse valtuutetut eivätkä heidän toimiaan seuraavat kaupunkilaisetkaan. Äänestäjien kuuluu saada tietää, mitä yksittäiset valtuutetut päättävät.
Jos kyse on todellakin ohjelmiston perusviasta, kehua ei voi ohjelman toimittajaakaan. Tietoteknisellä alalla lyhytjänteisyys ei kuitenkaan ole ainutlaatuista. Asiakkaalle myydään usein laitteita ja ohjelmia, jotka eivät toimi luvatusti tai toimivat vain niin kauan, kun laite- ja ohjelmaympäristö pysyvät muuttumattomina.
Alalla pitäisi ottaa mallia vaikkapa autokaupasta. Nissan Cherryyn tai Fiat Ritmoonkin saa huoltoa ja varaosia vieläkin, vaikka niiden valmistus loppui jo pari vuosikymmentä sitten.