Raakaa fyysistä väkivaltaa, jatkuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja psykologista kiusaamista. Hylätyksi tulemista niin omien vanhempien luona kuin sijaisperheessä tai lastenkodissa. Oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalon mukaan kaikkea tätä löytyy suomalaistenkin vankien taustalta. Karuimmissa tarinoissa yhdistyvät kaikki pahoinpitelyn ja laiminlyönnin muodot.
Selvää on kuitenkin myös se, ettei kaikista karun lapsuuden kokeneista tule rikoksentekijöitä. Joten keitä ovat sitten ne, joista tulee näpistelijöitä, pahoinpitelijöitä, ryöstäjiä tai tappajia?
"Uskon, että kuka tahansa voi päätyä rikoksentekijäksi, jos traumat ovat riittävän vakavia", Haapasalo sanoo.
Myös tutkimukset osoittavat, että usein rikollisen käyttäytymisen taustalla on monia ja toistuvia traumakokemuksia. Kaikkia traumoja yhdistää lapsen pelko oman tai läheisen terveyden sekä jopa hengen puolesta.
Haapasalon mukaan tutkimukset osoittavat myös sen, että syvimpiä traumoja saaneet lapset tekevät aikuisena kaikkein raaimpia rikoksia.
"Esimerkiksi sarjamurhaajien taustalla on usein vakavia traumakokemuksia."
Jatkuva pelko vie hallinnan tunteen
Lapsuuden traumat nakertavat tiensä aikuisen mieleen hyvin yksinkertaisella tavalla.
"Kun ihminen menettää traumakokemusten takia hallinnan tunteen eikä onnistu palauttamaan sitä millään konstilla, voi seurauksena olla pysyvä traumaperäinen stressi. Tämä voi puolestaan aiheuttaa vakavia psyykkisiä ongelmia tai väkivaltaa."
Hallinnan tunteen lapsi menettää tyypillisesti silloin, kun hän tajuaa, ettei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, milloin häntä lyödään tai potkitaan. Lapselta viedään perusluottamus läheisiin ja koko elämään.
Myös hyljeksintä tekee pahaa jälkeä
Traumoja eivät aiheuta vain fyysinen väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö, vaan myös esimerkiksi lapsen hyljeksintä voi aiheuttaa pahoja vammoja.
"Hyljeksintä voi olla esimerkiksi avoimen vihamielistä ja kielteistä suhtautumista lapseen. Vanhempi saattaa esimerkiksi sanoa lapselle toivovansa, ettei tämä olisi koskaan syntynytkään eikä haluaisi olla tämän äiti tai isä. Äärimmilleen vietynä se voi olla sitä, että lapsi hylätään kokonaan niin, ettei hän kelpaa kenellekään."
Haapasalon mukaan usein käykin niin, että lapsi on 15-vuotiaaksi asti lastensuojelun lapsi, minkä jälkeen hänestä tulee rikoksentekijä. Hän ei ole kenellekään oma poika tai tytär.
Haapasalon mukaan hyljeksintä johtaa usein samanlaiseen kierteeseen kuin väkivalta. Siinä missä väkivaltaisesta lapsesta tulee väkivaltainen aikuinen, tulee myös hyljeksitystä lapsesta kylmä ja kova.
"Lapsi, jota kukaan ei ole rakastanut, ei osaa myöhemmin rakastaa muita. Se näkyy erityisesti ihmissuhderintamalla, kun ei synny turvallisia suhteita."