Tunnen ja olen tavannut paljon ihmisiä, joilla on kahden maan passi. He ovat fiksuja, kielitaitoisia ja aidosti monikulttuurisia maailmankansalaisia, jotka ovat kuin kala vedessä missä tahansa ympäristössä.
Suomessa kaksoiskansalaisuus on mahdollinen, toisin kuin esimerkiksi naapurimaassa Norjassa. Siellä kansalainen ei periaatteessa voi olla samanaikaisesti jonkin toisen maan kansalainen.
Suomen ja Sveitsin passit omistava Anne Berner (kesk.) ei voisi olla ministeri, jollei Suomi sallisi kaksoiskansalaisuutta. Esimerkiksi koripalloilija Erik Murphy ja uimari Matias Koski ovat sekä Suomen että Yhdysvaltain kansalaisia ja ovat edustaneet Suomea.
Suomessa oli vuoden 2015 lopussa yli 95 000 kaksoiskansalaista. Yli neljäsosalla heistä oli Suomen ja Venäjän passit. Yksi tunnetuimmista on Jokerien taustahahmoihin kuuluva Roman Rotenberg.
Kaksoiskansalaisuudesta on noussut viime päivinä esille lähinnä sen varjopuoli. Keskustelua on vienyt väärillekin raiteille Yleisradion ja puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) välille kehkeytynyt, lillukanvarsiin vajonnut sanasota Ylen uutisoinnista.
Yleisradio on kertonut joidenkin Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten eriarvoisesta, ja lainvastaisesta, kohtelusta Puolustusvoimissa. Niinistö on käynyt yksitotista yhden miehen Yle-sotaansa, johon muut poliitikot eivät ole koskeneet viiden metrin kepilläkään. Se ei ole ihme.
Varmin johtopäätös inttämisestä on se, että jotkut nauravat Venäjällä partaansa. Tällaisesta aiheesta saa tarvittaessa näppärästi informaatiovaikuttamisen välineen.
Keskustelu on joka tapauksessa vahvistanut sen, että vuonna 2003 säädettyyn kansalaisuuslakiin jäi porsaanreikä. Sellaista ei ehkä olisi, ellei Venäjä velvoittaisi kansalaisiaan, myös muun maan passin ottaneita kansalaisiaan, auttamaan oman maan turvallisuusviranomaisia. Venäjän lainsäädäntö ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta samalla tavoin kuin Suomen kansalaisuuslaki.
On eri asia, missä määrin tällaista apua annettaisiin, ainakaan vapaaehtoisesti. Lojaliteettivelvoite ei ole silti pikkujuttu, sillä venäläisiä, tai ehkä vielä täsmällisemmin venäjäläisiä, asuu Venäjän ulkopuolella 25–30 miljoonaa. Määrä riippuu siitä, miten etninen tausta määritellään.
Lojaliteettivelvoitteen merkitys on kasvanut Venäjän viime vuosien aggressiivisen politiikan takia. Suomelle ei rajanaapurina jää muuta vaihtoehtoa kuin viilata lainsäädäntöään. Maantieteelle emme voi tässäkään asiassa mitään.
Jatkossa tuskin enää voi olla niin, että ainakaan minkäänlaiseen lojaliteettiristiriitaan tai mahdollisesti kiristyksen kohteeksi joutuva kaksoiskansalainen voisi toimia Suomessa valtion virassa, jonka haltija käsittelee kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tietoja.
Lakimuutosta nyt valmisteltaessa on vain määriteltävä tarkkaan myös se, minkälaiset tiedot ovat kansallista turvallisuutta. Rimaa ei voi asettaa liian alas, muuten voitaisiin mennä toiseen äärimmäisyyteen ja tehdä vakavasta asiasta vitsi.
Asiasta keskusteltaessa on nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olemassa vaara, että aletaan katsoa kieroon kaksoiskansalaisia ja leimata heitä jopa viideskolonnalaisiksi. Viidenteen kolonnaan voi kuulua, vaikka taskussa olisi vain yhden maan passi. Siitä on ollut ja on Suomessakin esimerkkejä.
Etnistä taustaa koskevassa keskustelukulttuurissa on Suomessa totisesti parantamisen varaa. Ei ole kauan siitä kun jopa Karjalan evakkoja, ja vielä heidän jälkeläisiäänkin, suomalaisia kaikki tyynni, ryssiteltiin.
Yhdysvaltalainen, ja suomalainen, Stella Thompson kirjoitti äsken Helsingin Sanomissa, että vaikka hän on elänyt koko lapsuutensa Suomessa ulkomaalaisena, häntä ei ”ole hyväksytty tai haluttu suomalaiseksi”. Tässä ei viitsi toistaa sitä, millaisia nimiä maahanmuuttajista pahimmillaan nyt käytetään.
Presidentti Tarja Halonen, vaikka myönsikin vähän provosoivansa, oli oikeassa verratessaan kaksoiskansalaisuuskeskustelua 1930-luvun Eurooppaan. Hän kehotti vaihtamaan sanan kaksoiskansalainen tilalle sanan juutalainen. Hän myös varoitti niputtamasta ihmisiä ryhmänä ja kannatti yksilökohtaista arviointia.
Kansalaisuuslakia pitää viilata, mutta huolella, jotta ei korvattaisi yhdensuuntaista virhettä toisensuuntaisella virheellä.
Kolumni