Venäjällä harkitaan nyt puutullien korotuksen lykkäämistä vuodella. Tämä oli talouskehitysministeri Elvira Nabiullinan viesti, kun hän keskusteli viikonvaihteessa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen kanssa.
Väyrynen toisti vieraalleen sitkeästi Suomen kannan, jonka mukaan näistä tulleista pitäisi luopua kokonaan. Siihen Venäjä ei ole suostumassa. Mutta jos tosiasioilla on Moskovan päätöksentekoon mitään vaikutusta, tullipäätös pitäisi pyörtää.
Jos tarkoituksena on ollut edistää metsäalan uusia kansainvälisiä investointeja Venäjälle, niistä ei ole näkynyt jälkeäkään. Eikä näy ennen kuin kaikki lainsäädäntö, metsien omistussuhteet ja muut vastaavat asiat ovat riittävän vakaalla ja ennustettavalla pohjalla. Se on, kuten tähän sopiva sanonta kuuluu, pitkässä kuusessa.
Kuvaavaa Venäjän hallinnon toimien johdonmukaisuuden tasolle on, että samaan aikaan kun hallitus nyt pohtii puun viennin jatkamista nykyisellään, tullilaitos on ollut aikeissa sulkea Suomen vastaiselta rajalta 14 puunkuljetuksiin käytettävää tilapäistä rajanylityspaikkaa osana tehostamisohjelmaansa. Siis meneillään ovat yhtä aikaa prosessit puun viennin jatkamiseksi ja sen estämiseksi. Yksi käsi ei tiedä, mitä toinen tekee.
Suomen metsäteollisuuden nykykriisi ei ole enää Venäjän tulleista kiinni. Taustalla on jo aivan muita globaaleja tekijöitä, eikä Venäjäkään ole niille immuuni. Kuten Väyrynen muistutti Nabiullinalle, koivu ei pärjää eukalyptukselle, ei hinnaltaan eikä kasvunopeudeltaan. Vaarana on koivun katoaminen sellukattiloista kokonaan.
Samat hintapaineet koskevat Venäjääkin, jos se aikoo kehittää oman maansa metsäteollisuutta. Vaikka taigaa riittää, ei siellä eukalyptusta kasva. Metsäjättien mielenkiinto on nykyään aivan muissa ilmansuunnissa.
Suomen ja Venäjän pääministerit aikovat pitää metsäalan huippukokouksen lokakuussa. Molempien maiden yhteisenä intressinä on miettiä, kuinka pohjoisten alueiden metsäteollisuuden tulevaisuus ylipäätään turvataan. Yhteistyötä jarruttavat tullit ovat siinä täysin menneestä maailmasta.
Myönteisiäkin uutisia talouspuolelta kuuluu. Kesän mittaan Venäjä on vihdoin päättänyt pitkän viivyttelyn jälkeen osaltaan hyväksyä EU:n naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin Itämeren alueen ohjelmat. Se tarkoittaa lähialueyhteistyön pääsemistä vauhtiin toivotulla tavalla. Tässä asiassa Suomen hallituksen johdon aktiivisuus on tuottanut tulosta. Toivottavasti niin käy vielä myös puutulleissa.
paakirjoitus@kaleva.fi