Kolumni

Ei kannata luottaa liikaa kan­sain­vä­li­ses­sä lii­ke­toi­min­nas­sa ja yh­teis­työs­sä

Kulttuurienväliseen viestintään erikoistunut venäläinen kollega väitti minulle muutama vuosi sitten, että suomalaisia on helppo huijata.

-
Kuva: Petteri Kivimäki/Jyväskylän yliopisto

Kulttuurienväliseen viestintään erikoistunut venäläinen kollega väitti minulle muutama vuosi sitten, että suomalaisia on helppo huijata. Hän sanoi, että kansainvälisessä liiketoiminnassa tai yhteistyössä suomalainen luottaa liian helposti toiseen osapuoleen, koska Suomi on korkean luottamuksen yhteiskunta.

Alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa luottamus on ansaittava. Koska luottamus erilaisiin instituutioihin, kuten poliisiin, oikeuslaitokseen ja poliittiseen järjestelmään, on alhainen, henkilökohtaisten suhteiden merkitys korostuu. Henkilökohtaisia suhteita edistää tutustuminen. Vastapalvelusten rooli on tärkeä.

Venäläisen kollegan tarina tuli mieleeni, kun luin Petri Laukan jutun Kalevasta (Hämärämiehet iskivät yrittäjiin, päättäjiin ja tiedeyhteisöön, 1.2.2020, sivut 6–7). Siinä kerrottiin, miten oululaiset päättäjät, tutkijat ja liike-elämän edustajat innostuivat kiinalaisesta teknologiaan liittyvästä hankkeesta. Toiminta vaikutti aluksi vetovoimaiselta ja innostavalta, mutta lopulta asiassa häärineiden ulkomaisten liikemiesten toimet paljastuivat epäilyttäviksi, jopa pelottaviksi. Kalevan jutun mukaan kyseessä voi olla yrityskulissi, jonka avulla haluttiin vakoilla tietoa teknologiasta ja luoda painostusväyliä päätöksentekoon.

Huijaamalla liiketoiminnassa pyritään vaikuttamaan toiseen niin, että vaikuttamisen todellinen pyrkimys kätketään. Liiketoiminnan osapuoli salaa toimintansa todellisen tarkoituksen, koska tarkoitus on vilpillinen. Hämärään jäävän todellisen tarkoituksen kautta yritetään edistää omaa etua väärin perustein. Kyse on toisen osapuolen hyväksikäytöstä ja tämän toiminnan suuntaamisesta huomaamatta ohjaillen. Huijaamisen tavalliset muodot ovat valehtelu ja harhaanjohtaminen.

Valehtelussa esitetään vilpillisesti asioita, jotka eivät ole totta. Asiakkaalle luvataan jotain, josta tiedetään jo aluksi, ettei lupausta voida toteuttaa. Toiselle osapuolelle maalaillaan houkuttelevia liiketoiminnan tulevaisuuden kuvia, vaikka tiedetään niiden olevan mahdollisia vain mielikuvituksessa.

Henkilön taitoja ylistetään, vaikka taitojen taso ei oikeasti vakuuta. Ihminen voi myös valehdella itselleen. Itse kullakin on taipumusta nähdä itsensä hyveellisempänä kuin muut. Epämiellyttäviä muistoja kaunistellaan.

Se, mitä pidetään valehteluna, vaihtelee eri tilanteissa. Vaikka Suomessa sanotaan, että rehellisyys perii maan, joskus niin sanottu valkoinen valhe on tahdikas. Eroja käsityksissä on jossain määrin eri yhteiskuntien ja kulttuurien välillä.

Alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa totuuden peittelyä ei pidetä niin pahana, jos toinen osapuoli ei kuulu omaan sisäpiiriin. Esimerkiksi kiinalaisessa liiketapakulttuurissa suhdeverkosto, guanxi, ratkaisee suuren osan onnistumisesta. Luottamuksellinen liikesuhde voi syntyä vain läheiseksi koettujen ihmisten kanssa. Ulkopuoliselle verkostoon pääseminen on vaikeaa, monesti mahdotonta. Nepotismia eli sukulaisten suosimista ei pidetä kovin ongelmallisena, koska sukulaiset kuuluvat suhdeverkostoon.

Venäjällä suhteisiin perustuva verkosto on blat, joka merkitsee vastavuoroista vaihtoa ja tuttavankauppaa. Meillä Suomessa piirit ovat pienet, mikä synnyttää riskin epätoivottavalle suhdeverkostolle. Korruptiosta raportoiva Transparency International onkin nostanut esille hyvä veli -verkostojen olemassaolon yhtenä Suomen haasteena.

Harhaanjohtaminen viittaa informaation jakamiseen vilpillisesti. Jaettava tieto on väärää. Harhaanjohtaminen ilmenee myös siten, että tarjotaan runsas määrä epäolennaista tietoa häiritsemään oikean ja olennaisen tiedon löytämistä. Osa sosiaalisen median ryhmistä perustaa keskustelun väärään tietoon, jota joku tietoisesti levittää. Tällaiseen ryhmään heimoutuminen on oikean tiedon saamisen kannalta ongelmallista. Ryhmäläiset erehtyvät jatkuvasti tulkinnoissaan, ja maailmankuva jää vääristyneeksi. He elävät omassa kuplassaan ja valitsevat rajatusti mihin luottavat.

The Washington Post kirjoitti jo pari vuotta sitten, että Donald Trump on esittänyt julkisuudessa lähes 2000 väärää lausuntoa. Tämän päivän luvusta ei ole tietoa. Totuuden rappeutuminen näkyy Yhdysvalloissa heikentyneenä luottamuksena erilaisiin instituutioihin.

Suomalaisilla on taipumus ryhtyä yhteistyöhön sillä oletuksella, että toiseen voi luottaa. Luottamusta ei siis tarvitse ansaita, koska sen oletetaan olevan olemassa. Tämä piirre on merkittävä vahvuus, joka tuottaa monia etuja. Yhteistyön kustannukset vähenevät, koska ei tarvita tarkkaa säätelyä ja valvontaa. Toiminnan tehokkuus paranee ja yhteistyön riskit pienenevät. Luottamus on voiteluaine, joka parantaa moraalia ja suhteiden laatua. Kansainvälisessä liiketoiminnassa liian korkea luottamus kuitenkin merkitsee naiiviutta ja sinisilmäisyyttä. Sanonta kohtuus kaikessa on hyvä ohjenuora myös luottamuksesta puhuttaessa.

Anna-Maija Lämsä on professori ja koulutusdekaani Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.