Pääkirjoitus

Ei kah­del­la jak­ka­ral­la

Lapin läänin maaherraksi viime perjantaina nimitetty Timo E. Korva otti tavallaan varaslähdön. Ennen kuin oli ennätetty kunnolla asennoitua Korvan syyskuussa alkavaan maaherruuteen, hänen tulkittiin ilmoittaneen haluavansa jatkaa myös Lapin liiton hallituksen puheenjohtajana. Tästä kehkeytyi tietysti poliittinen kiista.

Lapin läänin maaherraksi viime perjantaina nimitetty Timo E. Korva otti tavallaan varaslähdön. Ennen kuin oli ennätetty kunnolla asennoitua Korvan syyskuussa alkavaan maaherruuteen, hänen tulkittiin ilmoittaneen haluavansa jatkaa myös Lapin liiton hallituksen puheenjohtajana. Tästä kehkeytyi tietysti poliittinen kiista.

Kuntalain mukaan asia on yksinkertainen. Jos henkilö valvoo kunnan tehtäviä valtion virassa, hän ei ole kelpoinen kuntia edustavan kuntayhtymän luottamustoimeen. Lain mukaan Korvan on siis jätettävä Lapin liiton johto. Maaherrahan joutuu tekemään kuntia koskevia päätöksiä.

Korvan nimitys Hannele Pokan jälkeen pätkämaaherraksi valmisteltiin valtiovarainministeriössä. Siellä on myös tutkittu hänen sidonnaisuutensa. Ministeriössä on kuulemma sovittu, että Lapin liiton luottamustoimen hoidosta keskustellaan ennen syyskuuta kunhan Korva on itse ensin keskustellut liiton kanssa.

Keskiviikkona Korva ilmoitti, että hän oli aikonut alun perinkin jättää maakuntaliiton johtotehtävän ja että auki on vain aikataulu. Oli niin tai näin, hänen johtopäätöksensä, olipa se sitten tehty jo alusta pitäen vai vasta myöhäsyntyisesti, on ainoa oikea. Maakuntaliiton poliittisilla ryhmillä voi olla sanottavaa vain siihen, milloin Korva lopettaa liiton hallituksen keulassa.

Lain mukaista ja lisäksi kaikkein tyylikkäintä on, että maaherra luopuu maakuntaliiton johdosta ennen hän kuin ottaa vastaan uuden pestin. Silloin ei tule tarpeettomia jälkipuheita eikä jääviysongelmia. Maaherra ei voi istua sekä valtion että kuntien jakkaralla, ei sittenkään, vaikka maaherran pesti kestää vai puolitoista vuotta.

PS. Oululaisella byrokratialla on tiukka pyykinpesu edessä. Virastot ja lautakunnat eivät ole päässeet vieläkään yhteisymmärrykseen siitä, mille hallintokunnalle lopulta kuuluu mattolaitureiden nosto Oulujoesta kuivalle maalle. Hmm. Oulu on pitkän pyörittelyn jälkeen pahasti jälkijunassa. Turussa pestiin mattoja meressä viimeistä kertaa vuonna 2000. Vantaalla laiturit nostettiin rannoille vuosia sitten. Tavoitteena on tietysti vähentää vesistön kuormitusta.

Mäntysuopaa vaahtoaa ja mattojen likaa pääsee Oulujokeen vielä monessa paikassa. Tänä kesänä nostalgisia mattolaitureita on enää kuusi, mutta asia on nyt menossa kaupunginhallitukseen sekä -valtuustoon. Lausuntokierroskin on kesken. Ennen pitkää maalle rakennetaan sentään yksi koepesupaikka, josta kerätään kokemuksia. Sitten päästään ehkä uudelle lausuntokierrokselle.