Viisikon ja Hebosagilin levynjulkaisukeikka 45 Specialissa Oulussa 12.6.
www.myspace.com/viisikko
"Yllätti meikät todella positiivisesti."
"Positiivinen ylläri puun takaa."
"Jumalauta mikä bändi! En oo nähnyt noin hyvää keikkaa sitten Extreme Noise Terrorin."
Oululainen Viisikko on kerännyt kehuja nettikeskusteluissa - niiltä harvoilta, jotka ovat yhtyettä kuulleet. Kuten viimeisen sitaatin vertailusta voi päätellä, Viisikko seikkailee varsin marginaalisen musiikin alueella. Niinpä seuraavanlainen mielipidekään ei ole yllätys:
"Eka koskaan kuulemani bändi, jota oikeasti vitutti kuunnella."
Ei ihme, sillä Viisikon äänimaailmassa hardcore-punk kohtaa free-jazz-henkisen avantgarden, ja usein vieläpä saman kappaleen aikana. Kun kuulokuvaan lisää kirkuvat huuto-osuudet, päästään lähelle humppakansan helvettiä.
Nimeksi valittiin kuitenkin humppaorkesterilta kuulostava Viisikko. "Nykyään on vaikea luoda mitään mystiikkaa bändin ympärille", yhtyeen basisti selittää.
Hän haluaa pysytellä nimettömänä, kuten muutkin jäsenet. "Henkilöillä ei ole varsinaisesti merkitystä. Tärkeämpää on, että voi kuunnella levyä ja lukea tekstit kannesta."
Tämä mahdollistuu, kun Viisikko julkaisee ensilevynsä, toisen paikallisen mättöryhmän, Hebosagilin, kanssa väsätyn omakustanne-ep:n. Sillä esittäytyy Viisikon punkimpi puoli.
Kuuntelemalla teksteistä ei saa selvää. Basistin mukaan ne käsittelevät "enimmäkseen ahistusta ja negatiivisia oloja, päihteitä ja trippailua, enimmäkseen huonoa".
"Ne kumpuavat ihan omasta elämästä. Se on myös yksi syy, miksi pysytään nimettöminä."
Keikoilla Viisikko näyttäytyy sentään omilla kasvoillaan eikä huput päässä. Kiinnostuneiden on kuitenkin paras olla varuillaan: bändin nimi saattaa vaihtua ennalta arvaamatta. Näin on jo muutaman kerran käynyt. Aiemmin musiikkia on tehty muun muassa Yhden illan avaruusmatka- ja 3 henkilöä tai 240 kg lihaa -otsikoiden alla.
Tällaisella nimi- ja julkisuuspolitiikalla Viisikko tulee kyllä pysymään undergroundissa.
"En usko, että tuollaiselle musalle on mitään muita mahdollisuuksia", basisti kuittaa. Bändi onkin käynyt keikoilla vain muutaman kerran vuodessa.
"Keikoilla ihmiset ovat tulleet ihmeissään kyselemään, mikä bändi on kyseessä. Kun ei ole julkaissut mitään eikä vouhottanut, se on täysi yllätys."
Sävellyksistä vastaavat basisti ja rumpali, kuusivuotiaan yhtyeen ainoat alkuperäisjäsenet. Ajoittainen jatsillinen vapaamuotoisuus ei ole sattumaa.
"Parin vuoden ajan olen ollut innostunut 50-60-luvun ja 70-luvun alun jazzareista. Välillä ei tule kuunneltua mitään muuta. Viime aikojen suosikki on Charles Mingus", basisti kertoo.