Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen väläytti mahdollisuutta puuttua lakia käyttäen pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakaumaan. Esitetty keino on väärä.
Sen jälkeen kun tasa-arvolaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1987, naisten osuus ja asema suomalaisessa julkisessa päätöksenteossa on selvästi vahvistunut. Lakihan määrää muun muassa, että valtionhallinnon valmistelu-, suunnittelu- ja päätöksentekoelimissä sekä kunnallisissa toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia.
Käytännön valinnoissa laki koettiin aluksi vaikeaksi etenkin kunnissa. Miehet olivat tottuneet johtamaan, eikä naisilla ollut aina halukkuuttakaan vastuupaikoille.
Tätä nykyä kiintiöiden aiheuttamista ongelmista kuulee enää harvoin. Laki on sisäistetty mutta myös kulttuuri on muuttunut. Todennäköisesti samaan suuntaan olisi menty ilman lakiakin, mutta hitaammin.
Ehkä tasa-arvolain kokemusten innoittamana valtiovarainministeri ja SDP:n johtaja Jutta Urpilainen esitti Kauppalehdessä (8.7.) lain laajentamista pörssiyhtiöiden hallituksiin. Hän piti mahdollisena sitä, että jo Kataisen hallitus panisi asiassa toimeksi.
Ajankohdan ja tarkan toteutustavan ministeri jätti avoimeksi. Hän lupasi keskustella asiasta elinkeinoelämän edustajien kanssa.
Hyvä niin. Jos vanhat näkemykset ovat vastapuolella voimassa, Urpilaisen ajatus ei pane liikkeelle yrityskentän ympäri vyöryviä innostuksen aaltoja.
Naisten osuus elinkeinoelämän huippupaikoilla on viime päivinä ollut esillä myös Euroopan parlamentissa. Parlamentti kehotti viime viikolla EU:n komissiota ehdottamaan kiintiökysymyksessä sitovaa lainsäädäntöä.
Parlamentti tahtoisi nostaa naisten osuuden pörssiyhtiöiden ylimmästä johdosta vähintään 30 prosenttiin ja vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttiin. Nykyisin naisten osuus pörssiyhtiöiden johdosta on EU:ssa kymmenen prosenttia.
Aliedustusta ei voi kiistää. Tosin komission vertailussa Suomessa ollaan jo lähes sillä tolalla, johon parlamentti asian ensi vaiheessa haluaa nostaa: Suomessa ja Ruotsissa suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 26 prosenttia. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan Suomessa naisten osuus noilla paikoilla on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Urpilaisen ajatuksen perusongelma ei ole itse tavoitteessa, siis siinä, että naisia pitäisi saada nykyistä enemmän yritysten toimivaan johtoon ja hallituksiin. Heikkous on hänen esillä pitämässään keinossa: siinä, että yksityisen elinkeinoelämän sisällä tapahtuvia henkilövalintoja säädeltäisiin poliitikkojen säätämillä laeilla.
Julkinen listautuminen asettaa pörssiyhtiöille erilaisia velvoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi tiedottamiseen. Niissä ei ole mitään heikkoa. Se, että valtion käsi ulottuisi yhtiössä tehtäviin nimityksiin, on kuitenkin askel paljon pitemmälle. Liian pitkälle.
Eikö sentään kannattaisi odottaa ja luottaa yhtiöiden päättäjien oppimiskykyyn ja valistuneisuuteen? Suuntahan on jo oikea. Luultavasti kenen tahansa on paljon mukavampaa nousta yhtiön hallituksiin ammatillisilla ansioilla kuin lain määräämänä kiintiöhenkilönä.