Kohusta tuli melkoinen, kun suuri yleisö tajusi, että Suomen sankaria marsalkka Mannerheimia esittää hänestä tehdyssä elokuvassa tummaihoinen kenialainen.
Eikä hämmästyksen, jopa suuttumuksen määrää netin keskustelupalstoilla suinkaan vähentänyt se, että elokuvan käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen ovat osallistuneet kenialaiset ja että elokuvan ohjaaja on kenialainen.
Suomen marsalkka -elokuvaa ei ole vielä esitetty, se ei ole edes valmis, mutta suurella yleisöllä tuntuu olevan siitä jo selkeä näkemys.
Syitä on kaksi.
Ensiksi näyttää siltä, että Renny Harlinin haaveilema produktio on mielikuvien tasolla sekoitettu Ylen tilaamaan elokuvaan. Harlinin aikaisemmat työt huomioon ottaen suomalaiset odottivat seikkailuelokuvaa myyttisestä sankarista. Syyskuun lopussa teattereihin ilmestyvä 50 minuutin mittainen elokuva on jotakin aivan muuta.
Toiseksi sekä Yle että elokuvan puuhaihmiset epäonnistuivat viestimään sen, että kyseessä on taiteellinen elokuva. Suuri yleisö odotti harlinmaista Hollywood-spektaakkelia, joka yhä kirkastaisi historiankirjoihin jääneen suurmiehen sädekehää. Tätä odotusta vasten reaktioissa näkyy ihmetyksen lisäksi pettymys. Mannerheimista kertovaa elämäkerrallista draamaelokuvaa odotettiin tosissaan, siihen suhtauduttiin innokkaasti.
Ylen Mannerheim-elokuvassa ihmettelyn aihe ei suinkaan ole päänäyttelijän ihonväri. Eikä sekään, että tuotanto on pääosin kenialaisten vastuulla. Ilmaisun vapauteen kuuluu oikeus käsitellä aiheita kuin aiheita eri näkökulmista, jopa provosoivasti. Vastaavasti yleisöllä on oikeus pitää tai olla pitämättä tuloksesta. Arvioitakoon elokuvan taiteellisia ja muita ansioita vasta sitten, kun se on valmiina katsottavissa.
Oleellisempi ihmettelyn aihe on se, miksi Yle sekaantui hankkeeseen. Elokuvan suomalainen tuottaja Erkko Lyytinen osoitti virtuoosimaisia verbaalisia taitoja tapausta selittäessään. Hän sanoi halunneensa tuoda taustoja Mannerheimista, tutkia sankarimyyttiä ja luoda kuvaa tästä ihmisenä.
Hienoja asioita, jotka voidaan oikein hyvin toteuttaa suomalaisin voimin. Julkiseen palveluun, jota Oy Yleisradio Ab ansiokkaasti toteuttaa, ei kuulu moisten elokuvien tekeminen Keniassa.
Yle voi ostaa valmiita filmejä halutessaan, mutta niiden tuottaminen nyt nähdyllä tavalla vie yhtiötä yhä kauemmaksi sen perustehtävästä. Taiteellinen vapaus saattoi sittenkin hypätä suuremmalle laukalle Ylen hallinnossa kuin työtä tekevien taitelijoiden keskuudessa.
Pää on pidettävä kylmänä. Ylen ohilaukauksesta huolimatta historian suurmiehiä on jatkossakin voitava käsitellä uusista ja yllättävistä näkökulmista. Mannerheimin ansioita ei millään muotoa vähennä hänen kuvaamisensa tuntevana ihmisenä, joka vaikeina hetkinä takuulla koki pelkoa, surua ja pettymystä. Tai vihasi ja rakasti, kuten kuka tahansa.
Ylen vain on entistäkin tarkemmin mietittävä, mihin se tulevina vuosina saamaansa automaattista ja runsasta rahoitustakäyttää.