Irakin parlamenttivaalien tulos ja jälkipeli ratkaisevat, pääseekö Yhdysvallat irti tarpeettomasta sodasta presidentti Barack Obaman esittämässä aikataulussa.
Historia on usein täynnä julmaa ironiaa: samana sunnuntaina kun irakilaiset kävivät äänestämässä pommiräjähdysten säestyksellä, elokuvamaailman kimaltelevassa gaalassa Los Angelesissa palkittiin Irakin sodasta kertova toimintaelokuva The Hurt Locker kuudella Oscarilla.
Irakin parlamenttivaalit eivät olleet ihan Oscarin arvoista toimintaa, mutta paljon huonomminkin ne olisivat voineet mennä. Monesti vaaleissa on arvokkainta, että ne ylipäätänsä pidetään. Äänestämisen alkuun ajoitettu pommiaalto surmasi Irakissa nelisenkymmentä ihmistä, mutta se ei näyttänyt pelottavan äänestäjiä. Päinvastoin, äänestymisvilkkauden arvioitiin nousseen edellisiä, 2005 pidettyjä vaaleja korkeammaksi.
325-jäsenisen parlamentin vaaleista ja etenkin siitä, mitä niistä seuraa, riippuu ehkä jopa ratkaisevasti, alkavatko nyt seitsemän vuotta jatkunut, kestämättömiksi ja valheellisiksi osoittautuneilla perusteilla aloitettu sota ja siitä seurannut Yhdysvaltain johtama miehitys lähestyä loppuaan.
Presidentti Barack Obama lupasi vaalikampanjassaan, että Yhdysvallat vetää joukkonsa kotiin Irakista. Hän ilmoitti viime vuoden helmikuussa, että kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain Irakissa olevasta noin 142 000 sotilaasta kotiutetaan tämän vuoden elokuun loppuun mennessä. 35 000-50 000 sotilaan on määrä pysyä Irakissa vuoden 2011 loppuun asti Irakin turvajoukkojen kouluttajina ja neuvonantajina sekä suojelutehtävissä.
Vaihtoehtoja on kaksi. Jos parlamenttivaalit eivät vie samanlaiseen väkivallan uuteen kierteeseen kuin edelliset vaalit, kotiutusaikataulussa voidaan pysyä ja sitä voidaan ehkä jopa nopeuttaa. Jos käy päinvastoin, hivenen rauhoittunut Irak voi suistua taas kahta verisempään kaaokseen. Irakin sotaretkestä on tullut Yhdysvalloissakin niin epäsuosittu, että miehityksen epämääräisestä jatkumisesta tulisi kiviriippa Obamalle vuoden 2012 presidentinvaaleissa, vaikka hänellä ei ollut sodan aloittamisessa osaa eikä arpaa.
Irakin turvallisuustilanne on hivenen vakiintunut siksi, että Yhdysvallat on pystynyt mataloittamaan profiiliaan sitä mukaa kun vastuuta turvallisuudesta on saatu hivutetuksi Irakin omille turvallisuusjoukoille. Ne voivat joutua nyt vakavimpaan testiinsä, jollei vaalitulosta saada selville kohtuullisen nopeasti ja kiistattomasti. Hallitusneuvottelut kestivät vuoden 2005 vaalien jälkeen kokonaista 156 päivää.
Sunnuntain vaalien lähtökohdat olivat joka tapauksessa aiempaa otollisemmat. Toisin kuin nyt, 2005 monet sunnimuslimit vielä boikotoivat vaaleja. Yhdysvaltain vahvimpiin vastustajiin kuuluvan Muqtada al-Sadrin kannattajat osallistuivat vaaleihin laimeasti hekin. Vuoden 2005 vaaleja hallinnut, Iranin tukema shialaispuolueiden rintama on sittemmin sirpaloitunut.
Yhdysvallat, YK, EU ja monet länsivaltiot jakelivat kohteliaita kehuja onnistuneille vaaleille. Niitä onkin kutsuttu Irakin historian demokraattisimmiksi, mikä on tietysti sinänsä vielä kovin suhteellista. Vaalien rohkaisevin merkki oli kuitenkin se, että irakilaiset näyttivät lähteneen innokkaasti äänestämään pommipelottelusta huolimatta - tai sen takia. Heillä on elämä pelissä siinä, pääseekö Irak irti väkivallan suosta ja saadaanko kaikkien aikojen tarkoituksettomimpiin kuuluva sotaretki pannuksi oikeaan paikkaansa, historian roskatynnyriin.