Isokuovin eli kuovin (Numenius arquata) nokka kaartuu kuin kuunsirppi. Jo kreikkalaiset muinoin huomasivat tämän ja antoivat kuoville uuteen kuuhun viittaavan nimen, josta myöhemmin muovattiin linnun tieteellinen sukunimi Numenius. Suomessa ja esimerkiksi englannissa kuovi on nimetty huutonsa mukaan.
Kuovi kuuluu kevään airuisiin. Kuovit saapuvat huhtikuun loppupuolella, aikana, jolloin järvien jäät alkavat tummua. "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle", varoittaa sananlasku, eikä aivan syyttä.
Jäiden lähdön aikoihin sattuu myös hauenkutu. Turun liepeillä oltiin sitä mieltä, että kuovin huutaessa "kurlui, kurlui" hauenkutu on mennyt. Toisaalla Suomessa kuoville on annettu lisänimi haukikuikka, joka viitannee hauenkudun ja kuovin saapumisen samanaikaisuuteen.
Kevät oli kriittistä aikaa esivanhemmillemme ja heidän eläimilleen. Edellisen vuoden sato oli syöty lopuilleen eikä uutta vielä ollut. Oli tärkeää tietää, milloin elikot voitiin laskea laitumelle. Sanonta "ei hepo kuoviin kuole" tarkoitti, että kuovin saavuttua hevonen saattoi löytää laitumelta sen verran purtavaa, ettei nälkäkuolema uhannut.
Kuovipariskunnalla on selkeä työnjako. Naaras munii ja hautoo munat. Poikasten kuoriuduttua kuovinaaras lähtee kesälomamatkalle Pariisin ja Lontoon suuntaan ja vastuu jälkikasvusta siirtyy koiraalle.
Vaiston varassa toimivaa kuovinaarasta on kiusaus inhimillistää. Onko kuovinaaras hulvaton huikentelija vai toimiiko se kuten tasa-arvoajan nainen, joka tekee tasan puolet yhteisistä töistä?
Topi Linjama