Uusi vuosi ja lauma lumilautailijoita punkkaamassa rivitalon pätkää Rukalla... Kuulostaa mielenkiintoiselta.
"Kavereiden kanssa on vuokrattu talveksi 60 neliön kämppä. Välillä täällä on ollut niin paljon porukkaa, etten ole uskaltanut edes laskea", Antti Autti naurahtaa ja tunnustaa, että ajoittain tunnelmat ovat olleet aika lämpimät.
Uuden vuoden juhlat lautaporukassa ovat oma lukunsa, mutta päivät Rukalla ovat olleet lumilautailijalle ennen muuta sitä itseään: lautailua omien fiilisten mukaan, ilman aikataulua ja ilman tekemisen pakkoa.
Autti, 18, on epäilemättä lautakommuunin päällikkö - ainakin, jos asia ratkaistaan laskutaidoilla. Rovaniemeläinen johtaa puhtaalla pelillä half pipen maailmancupia. Nuori mies on osallistunut kolmeen kisaan neljästä ja voittanut ne kaikki.
"Ovat menneet ranit päälle", Autti kuittaa.
Autti ei tee menestyksestään numeroa. Maailmancupin piikkipaikka ei ole hänelle henkseleiden paukuttelun arvoinen asia.
"Eihän se ole cupia kummempaa", hän sanoo.
Alkukauden tahdillaan Autti juhlisi keväällä pipecupin ylivoimaista voittoa. Asiassa on vain yksi mutta: hän aikoo jättää suurimman osan jäljellä olevista cupin kisoista väliin.
"Lasken ehkä vielä pari kisaa. Ei maailma siihen kaadu, jos en voita cupia - ei tosiaankaan. Jos meikä joutuisi käymään jostakin syystä kaikki cupin kisat, niin tästä hommasta katoaisi kokonaan maku", Autti kuvailee suhtautumistaan.
Big airin cupissa Autti on tällä hetkellä seitsemäntenä. Loppukauden hyppykisat mies aikoo jättää tykkänään väliin.
"Tipun varmaan big airin maajoukkueesta, mutta so what."
Pakkopullaa
Lumilaudan maailmancupia lasketaan Kansainvälisen Hiihtoliiton (FIS) alaisuudessa, eikä FIS:n kisakulttuuri saa Autilta kovin korkeita tyylipisteitä.
"Ei minulla ole FIS:stä mitään pahaa sanottavaa, mutta ne kisat ovat aina sitä samaa juttua. Semmoiseen väsyy."
"Onko järkeä matkustaa jonnekin Kanadaan sen vuoksi, että saa laskea surkealla radalla kerran päivässä yhden tunnin harjoituksen ja hinkata sitä yhtä ja samaa kisarania? Loppuaika sitten väijytään hotellilla", Autti tuhahtaa.
Autilla on kuitenkin unelma, jonka vuoksi maailmancupia on siedettävä. Hän haluaa laskea vuoden 2006 Torinon olympialaisissa, ja tie sinne käy vain maailmancupin kautta.
Lautailijoiden onneksi FIS:n kisat eivät ole ainoat kisat maailmassa. Lajin kilpaileva kansainvälinen kattojärjestö ISF kaatui muutama vuosi sitten taloudellisiin vaikeuksiin, mutta se ei ole estänyt lumilautaihmisiä järjestämästä omia kisojaan.
Auttikin suunnistaa joulutauon jälkeen maailmancupin sijasta aivan muihin kekkereihin. Ensimmäinen etappi on Italia, jossa lasketaan European Open -kisa. Nuo kisat saavat Autin syttymään aivan toisella tavalla kuin maailmancup.
"Ne ovat kutsukisoja, ammattilaiskisoja, näytöksiä... ihan miten vain. FIS:n kisoihin verrattuna suurin ero on siinä, että ajatusmaailmat käyvät paremmin yksiin, kun kisajärjestäjätkin ovat lautaihmisiä. Meidän laskijoiden mielipiteitä kuunnellaan, asioita voidaan järjestellä ja koko touhu on joustavaa. Niin ja niissä kisoissa kaikilla on mukavaa", Autti luettelee.
Kutsukisat eivät ole jokaisen laskijan herkkua. Autti on ansainnut paikkansa auringossa normaalia reittiä: Suomen cupista maailmancupiin ja sitä kautta kutsukilpailuihin. Kaikki on vain käynyt tavallista nopeammin, parissa vuodessa.
Ilman ohjelmaa
Autti on nuoresta iästään huolimatta aikamoinen maailmanmies. Viimeiset vuodet hän on reissannut laudan ja varustekassin kanssa enemmän kuin keskivertokansalainen koko elämänsä aikana.
"Asiat ovat sen verran hyvällä mallilla, ettei enää tarvitse käydä isän ja äitin kukkarolla. Olen myös oppinut säätämään näitä juttuja ihan itse", Autti sanoo ja torjuu ajatuksen reissaamisen rasittavuudesta.
"Jos nyt joskus jet laagi pukkaa päälle, mutta sen suurempia ongelmia ei ole. Olen kuitenkin unelmoinut tästä niin paljon."
Autin unelma on lyhyesti kuitattuna se, että hän saa keskittyä ainoastaan laskemiseen. Reissussa ei aina ehdi niin tehdä, mutta keväällä kisakauden päätteeksi on taas vapaus mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan.
"Huhtikuussa taas Rukalle nauttimaan kevätkeleistä. Mieli rauhoittuu parhaiten, kun saa mennä ilman muiden laatimia aikatauluja ja sääntöjä."
Autti on tällä hetkellä kilpaurheilullisesti maailman paras pipelaskija. Urheilijaksi miehen on tosin itseään vähän vaikea tunnistaa. Hän on enemmän elämäntapalaskija.
"Tämä on fyysistä hommaa, joten kunnosta pitää tietysti huolehtia. Mutta ei minulla mitään harjoitusohjelmaa ole - sehän menisi ihan överiksi. Meikä laskee ihan fiilispohjalta."