Kalliit polttoaineet kuristavat kumipyöräliikennettä. Halvan menoveden aikaan ei ole paluuta. Tilanteeseen on paras sopeutua.
Neljä vuotta sitten Suomessa kohistiin polttoaineiden hinnoista. Kuluttajien mielestä bensiinin hinta oli tuolloin noussut "kipurajalle" tai "sietämättömän korkealle". Missä lukemissa oltiin? No, bensiinin hinta keikkui tuolloin 1,20 euron tuntumassa, dieselin noin 90 sentissä litralta.
Nyt nuo hinnat ovat kuin kaukaisia unelmia. Perjantaina bensiinin keskihinta oli Oulun seudulla 1,50 euron tuntumassa ja dieselin jo 1,40 euron yläpuolella. Erityisen rajusti ylös päin on ampaissut diesel. Vielä vuosi sitten naftalitran sai alle eurolla.
Sen enempää bensiinin kuin dieselinkään hinta ei ole autonkäyttäjien mielestä koskaan oikealla tasolla. Juuri nyt hinnat raivostuttavat tavallistakin enemmän. Kuuluvimmin aiheellisen tuskansa ovat tuoneet julki kuljetusyritykset, joiden mukaan koko vuoden tulos on kalliin polttoaineen vuoksi jo menetetty.
Tavallisten autoilijoiden, kuljetusliikkeiden ja koneurakoitsijoiden kannalta ikävintä on se, että helpotusta ei ole luvassa. Päin vastoin on sopeuduttava ajatukseen, että bensiini ja diesel maksavat tulevaisuudessa vieläkin enemmän. Raakaöljyn tynnyrihinta on maailmalla jo 135 euron tuntumassa, mutta jotkut asiantuntijat puhuvat jopa 200 dollarin rajan ylittämisestä muutaman vuoden kuluttua.
Taustalla on polttoaineiden kysynnän jyrkkä kasvu, joka johtuu erityisesti kehittyvien maiden autoistumisesta. Jokainen Kiinassa tai Intiassa käyvä huomaa nopeasti, että tämä kehitys ei pysähdy aivan heti. Kumpikin jättiläisvaltio pyrkii eteenpäin samalla uralla, jonka länsi on niille viitoittanut.
Muitakin uhkatekijöitä on. Muutaman viime vuoden aikana euron vahvuus dollariin nähden on jarruttanut polttoaineiden hinnan nousua. Dollarin kallistuminen nostaisi nopeasti hintoja nykyistäkin vielä paljon rumempiin lukemiin. Tuollainenkin kurssien kehityskulku on aivan mahdollinen. Sekin kannattaa muistaa, että tällä hetkellä mikään akuutti poliittinen kriisi ei nosta öljyn hintaa. Tilanne voisi siis olla paljon pahempikin.
Polttonesteiden hinnannousu iskee useimpien suomalaisten kukkaroon kalliimpina matkalippuina ja kuljetusmaksuina. Se myös lisää inflaatiota ja syö ostovoimaa. Erityisesti kuljetusliikkeet vaativat hallitukselta menoveden hintaa alentavia veroratkaisuja. Kalevan haastattelussa valtiovarainministeriön ylijohtaja Martti Hetemäki kuitenkin ampui toiveita kerralla alas. "Meidän täytyy tottua pysyvästi öljyn korkeampaan hintaan", kuului hänen viestinsä ydin.
Hetemäen näkemykselle on kieltämättä perusteita, joskin päätösvalta on poliitikoilla, ei virkamiehillä. Nyt on silti kaikesta päätellen alkanut vuosia ennakoitu pakkosopeutumisen jakso. Toivottavasti se johtaa nopeasti uusien käyttövoimavaihtoehtojen läpimurtoon. Veroratkaisuja ei pidä silti sulkea pois, etenkin jos raju hintakierre jatkuu. Polttoainevero on valtiolle ikiliikkujamainen rahasampo, joka tuottaisi mukavasti, vaikka joukkoliikenteen tukea nostettaisiin ja kuljetusyrittäjiä tuettaisiin. Tavallisen autoilijan lienee turha edes toivoa, että polttoaineverotus kevenisi.
Yhä tärkeämmiksi nousevien ilmastotavoitteiden kannalta autoilun ja lentoliikenteen väheneminen olisi tietysti plussaa. Myönteistä olisi sekin, jos tarpeeton autoilu vähenisi, jos kansalaiset vaihtaisivat joukkoliikenteeseen ja jos autoilijat omaksuisivat taloudellisemman ajotyylin, jolla polttoainekustannuksia voi pudottaa jopa kymmenen prosenttia.