EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puhe viitoitti tulevaa EU:ta myönteisemmässä hengessä kuin aikoihin.
On tärkeää heittää esiin visioita, vaikka ne nyt tuntuisivatkin epärealistisilta.
Euroopan parlamentissa tehtiin keskiviikkona Suomelle tärkeitä metsä- ja ilmastopoliittisia linjauksia, mutta isompi huomio kiinnittyi komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puheeseen EU:n tilasta. Kyseessä oli sekä katsaus nykytilaan että puheenvuoro siitä, miten EU:ta pitäisi viedä eteenpäin.
Merkillepantavin piirre puheessa oli sävyero vuoden ja kahden vuoden takaisiin vastaaviin esityksiin. Kaksi vuotta sitten Juncker totesi suoraan: ”Euroopan unionilla ei mene hyvin.”
Vuosi sitten tilanne oli suorastaan synkkä. Britannia oli päättänyt erota unionista. Juncker totesi EU:n olevan ”eksistentiaalisessa kriisissä”.
Vain vuotta myöhemmin Juncker kuvasi nyt pasaatituulten puhaltavan unionin purjeisiin.
Vuoden aikana moni seikka onkin muuttunut. Pakolaiskriisi on ainakin helpottanut. Brexit ei ole saanut seuraajia. Unionin talouskasvu on jo ylittänyt Yhdysvaltojen lukeman. Uusia yhteistyöaskelia on otettu esimerkiksi puolustuspolitiikassa.
Junckerin ehdotuksia tulevasta kannattaa lukea siitä näkökulmasta, että komission tehtäviin unionissa kuuluukin katsoa eteenpäin. On tärkeää, että näkemyksensä tulevasta esittää taho, jonka ei tarvitse sitoa ajatuksiaan minkään yksittäisen maan kansallisiin intresseihin.
Juncker varoi lyömästä kiinni aikarajoja. Näin esimerkiksi kohdassa, jossa hän toivoi kaikkien jäsenmaiden liittyvän euroon. Nykyisistä unionin 28 jäsenmaasta euromaita on 19.
Euron Juncker näkee ennen kaikkea unionin yhtenäisyyden luojana, siis enemmän poliittisena kuin taloudellisena hankkeena. Lisäjäseniä euromaiden joukkoon lienee lähivuosina tulossa entisestä Itä-Euroopasta. Voi kuitenkin kysyä, mikä lisäisi esimerkiksi euron ulkopuolella varsin hyvin selvinneiden Ruotsin ja Tanskan intoa liittyä yhteisvaluuttaan.
Junckerin poliittisesti laajakantoisimpiin ehdotuksiin kuuluu ajatus siitä, että unionin ulkopolitiikkaa koskevia päätöksiä voitaisiin tehdä määräenemmistöllä. Tähän pääseminen tekisi epäilemättä unionista vahvemman kansainvälisen toimijan. Nyt EU on jäänyt kansainvälisissä kriiseissä kömpelöksi paperitiikeriksi.
Toinen asia kuitenkin on, onko ehdotuksella nyt mitään etenemismahdollisuuksia. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Ranska taipuisi ulkopolitiikassa unionin tahtoon, jos se on ristiriidassa maan kansallisten tavoitteiden kanssa.
EU on edelleen kansallisvaltioiden liitto, ei liittovaltio. Tätä nykyä suuri osa unionikansalaisistakin katsonee maailmaa kansallisvaltiotaustan kautta. Tämä ajattelutapa heijastuu jäsenmaiden politiikkaan ja jarruttaa liittovaltiokehitystä.
Etenkin nuoren sukupolven kohdalla näkyy merkkejä ajattelutavan muutoksesta. Monelle nuorelle Eurooppa on kotikenttää.
Ne ajatukset ja hankkeet, jotka Junckerin puheessa näyttivät epärealistiselta Eurooppa-intoilulta, voivat olla tulevaisuuden EU-kansalaisten mielissä arkisia itsestäänselvyyksiä.