Vuonna 1990 perustetun vasemmistoliiton piti lopettaa poliittisen äärivasemmiston kannatuksen jatkuva lasku ja koota keskinäisten valtataistelujen sekä linjariitojen takia itsensä hajottaneet kommunistit ja kansandemokraatit uudelleen yhteen. Punavihreäksi itsensä määritelleen puolueen oli myös määrä houkutella äänestäjikseen uusia ihmisiä.
Vasemmistoliiton kasvot pestiin puhtaiksi vanhoista rasitteista katkaisemalla järjestölliset siteet menneisyyteen. Uuden puolueen edeltäjät, Moskovassa 90 vuotta sitten perustettu Skp ja 1944 päivänvalon nähnyt Skdl, lakkautettiin ja niiden toiminta siirrettiin vasemmistoliitolle.
Vaan kuinka onkaan käynyt? Järjestöllinen eheytys onnistui jotakuinkin, kun taistolaiset ja Devan kansanedustajat hyväksyttiin uuden puolueen jäseniksi. Veres puolue sai täysin uuden johdon. Puheenjohtajiksi valittiin Claes Andersson, Kari Uotila ja Salme Kandolin sekä puoluesihteeriksi Matti Viialainen.
Vasemmistoliiton korkein johto on sen jälkeen vaihtunut moneen kertaan. Valovoimaista Suvi-Anne Siimestä seurasi puheenjohtajana Martti Korhonen Oulusta, tasaisen varma ja luotettava poliitikko. Sirpa Puhakka on jo neljäs vasemmistoliiton puoluesihteeri. Varapuheenjohtajien vaihdosten määrää ei jaksa edes laskea. Ohjelmiakin on pantu uusiksi, mutta mikään ei ole auttanut, ei edes "vapautuminen" egoistiksi haukutusta Siimeksestä.
Vasemmistoliitto joutui tyytymään viime vuoden eduskuntavaaleissa 8,8 prosentin ääniosuuteen ja 17 kansanedustajaan. Se säilyi niukin naukin neljänneksi suurimpana puolueena. Ero vihreisiin supistui vaivaiseen 0,3 prosenttiyksikköön.
Vihreät saattavat ajaa vasemmistoliiton ohi jo 2011 eduskuntavaaleissa. Jos niin käy, maa järkkyy, sillä Sdp, keskusta, kokoomus ja vasemmistoliitto edeltäjineen ovat muodostaneet Suomen politiikan kärkinelikon koko sodanjälkeisen ajan.
Vaikka Suomen puoluerakenne on ollut yläpäästään staattinen ja neljä suurta puoluetta ovat kestäneet pienempien toistuvat hyökkäykset, niin äärivasemmiston kannatuksessa on kuitenkin tapahtunut hurjaa alaspäin menoa, joka korostuu erityisesti tänä vuonna, jolloin Skdl:n suurvoitosta heinäkuussa 1958 on kulunut tasan 50 vuotta. Skdl sai eduskuntaan 50 kansanedustajaa, neljänneksen eduskuntapaikoista. Demarit ja maalaisliitto joutuivat tyytymään 48 paikkaan kumpikin. Eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö.
Vuoden 1958 vaalitulos on jäänyt ja jää äärivasemmiston huipuksi. Skdl oli menestynyt myös 1945 ensimmäisissä sodan jälkeen pidetyissä eduskuntavaaleissa, joissa se sai 49 paikkaa. Taustalla veti lankoja Skp, jolle oli annettu lailliset toimintaoikeudet edellisenä vuonna. Skdl:ää pidettiinkin Skp:n peitejärjestönä.
Vuodesta 1958 lähtien laitavasemmiston kannatus on laskenut tasaisesti. Pienet nousut ovat kääntyneet seuraavissa vaaleissa piikkejä suuremmiksi laskuiksi. Puolue sai esimerkiksi "vain" 41 kansanedustajaa vuoden 1966 vaaleissa, joissa eduskuntaan tuli toistaiseksi viimeinen vasemmistoenemmistö. Vasemmistoliitolle tuollainen tulos olisi jymyjuttu - tai pieni korvike sille vallankumoukselle, jota ei koskaan tullut.
Korpikommunismilla, herravihalla, protestihengellä tai edes kapitalistisen hapatuksen, globalisaation ja Naton vastustuksella ei pötkitä enää pitkälle vauraassa Suomessa. Suuret ideologiat ovat kuolleet, ja äärivasemmiston ideologia osoittautui kaikkein ontoimmaksi. Skp oli Moskovan etäispäätteenä pelätty tekijä sisäpolitiikassa vielä 1980-luvulla, mutta vasemmistoliitto vajoaa hitaasti kohti politiikan marginaalia.
Kommunistit raatelivat itsensä uuvuksiin sisäisissä valtataisteluissaan ja linjariidoissaan, jotka koskivat usein kuuliaisuutta Nkp:n politiikalle. Pahiten uupuivat kuitenkin äänestäjät. Ilmiö näkyy myös Kansan Uutisten asemassa. Sen painos oli parhaimmillaan noin 50 000. Viime vuonna lehden levikki jäi vajaaseen 7 900:aan. Vasemmistoliitolla on noin 10 000 jäsentä.
Vasemmistoliiton juuret ulottuvat 90 vuoden taakse. Skp:n perustivat Moskovassa demareihin pesäeron tehneet radikaalit suomalaispoliitikot. Puolueesta tuli vallankumouksellinen ja marxilais-leniniläinen.
Moskova rahoitti Skp:n vähemmistöä vuoteen 1990 asti, mutta sekään ei pysäyttänyt kannatuksen laskua. Skp:n omaisuus paloi 1980-luvun kasinopeleissä, eikä vasemmistoliitolla ole sellaisia rahoja, joilla se kannatustaan nostaisi. Ei sen puoleen, ei rahalla puoluetta tehdä, vaan arvoilla, ohjelmalla ja imagoilla. Mennyt suuruuden aika ei koskaan enää palaa Skp:n perillisille, elleivät vasemmistopuolueet yhdisty.