arikymmentä vuotta sitten konfirmoidulle rippikoululaiselle ensimmäinen ehtoollistilanne oli jännittävä. Hienokseltaan kittana alba vaikeutti polvistumista, ja alaikäisen mielessä pyörähti epämääräinen ajatus: entäpä jos viinitilkka ryöstää jalat alta? Suuhun puikattu öylätti tarttui kuin postimerkki kitalakeen, osa viinistä roiskahti lumivalkoiselle alballe.
Tänä kesänä Karjasillan seurakunnassa 430 konfirmoitavaa polvistuu ehtoolliselle. "Nykyisin ehtoollisleipä annetaan yleensä käteen", kertoo Karjasillan kirkkoherra Juhani Lavanko. Leivän laitto suoraan suuhun juontaa juurensa keskiajalle, jolloin tällä keinoin haluttiin välttää leivän varastaminen ja käyttö takauskoisiin menoihin.
Yleisesti käytetyssä vastaanottotavassa leipä asetetaan vasemman käden tukemalle oikealle kädelle. "Näin muodostuu ikään kuin valtaistuin Kuninkaalle. Tämä ehtoollisvieraan nöyryyttä kuvastava tapa tunnetaan jo neljänneltä vuosisadalta. Seurakuntalainen voi vastaanottaa ehtoollisleivän kuitenkin vapaasti itselleen luontevalla tavalla."Uuden testamentin aikaan ehtoollinen oli hieman toisenlainen."Ehtoollinen oli alkujaan kunnon ateria, vähän niin kuin nyyttikestit", Lavanko hymyilee.
Apostoli Paavali tarttui kirjeessään korinttilaisille seurakunnan aterioinnin epäkohtiin. Ehtoollinen ei aina toteutunut rakkaudellisena. Paavalin moittii: "Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä, koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Ettekö voi syödä kotonanne? (1 Kor 11:20-22)".
"Ehtoolliseen osallistumisen tärkein merkitys on osallisuus Kristukseen ja hänen kauttaan Jumalan lahjoihin, erityisesti syntien anteeksisaamiseen", Lavanko muistuttaa. Ehtoollisessa Jumala yhdistää Sanansa arkiseen leipään ja viiniin. Luterilainen ehtoolliskäsitys korostaa, että Kristus on ehtoollisleivässä ja viinissä lupauksensa mukaan todellisesti läsnä. Vuonna 2003 Oulun seurakunnissa ehtoollisia jaettiin yhteensä 53 544.
Alkoholiton ja gluteiiniton
Ehtoollisantimet, leipä ja viini, noudattavat piispainkokouksessa asetettuja ohjeita. Yleisimmin käytössä olevat öylätit valmistetaan Helsingin diakonissalaitoksella. Viini on useimmin 17% espanjalaista aperitiiviviiniä.
"Viini on suhteellisen vahvaa, jotta se säilyisi paremmin", Lavanko selittää.
Punaviinin tilalla voidaan tarjota valkoviiniä. Periaatteessa seurakuntalaisella on mahdollisuus nauttia myös alkoholitonta viiniä, kunhan se on valmistettu rypäleistä.
"Alkoholiton viini säilyy kuitenkin huonosti, joten emme ole pitäneet sitä tarjolla. Aivan yhtä oikea tapa saada sakramentti on nauttia pelkästään leipä.'
Piispainkokouksen hyväksymä jumalanpalveluksen opas korostaa, että ehtoollinen on todellinen Jumalan siunaus, vaikka ehtoollisvieras syystä tai toisesta nauttisi vain leivän tai vain viinin.
Yksi pikarillinen viiniä on noin 0.75 cl. Öylätin kanssa yhden annoksen kokonaishinnaksi tulee noin 5 senttiä. Öylätistä eli hostiasta löytyy vaihtoehtoja ruoka-allergikolle: tarjolla on gluteiiniton ja laktoositon leipä. Tavallisessa öylätissä gluteiinia on 0.01 grammaa.
"Gluteiinitonta leipää ei tarvitse pyytää etukäteen, riittää kun mainitsee asiasta jakotilanteessa", Lavanko neuvoo ja toteaa erikoisleivillä olevan pieni menekki.
"Ehtoollisleivän valmistuksessa ei ole erityisiä teologisia vinkeitä, esimerkiksi erityisen pyhiä tuotantovälineitä tai raaka-aineita. Sitä voisi periaatteessa vaikka pappi paistella pyhäaamuna ilokseen ennen jumalanpalvelusta."
Leivät voivat olla siis periaatteessa mitä tahansa, mutta perinteet ehtoollisleivässä ovat vahvat, kertoo tiedottaja Virpi Hyvärinen Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymästä.
Avioliittoon vihittävät voisivat siis tuoda morsiusmessuun itse leipomansa ehtoollisleivän, jonka pappi pyhittämisen jälkeen murtaa.
Koska ehtoollisen nauttimisessa pääasia on kristillisen yhteyden oivaltaminen, ei yhtä oikeaa tapaa ole. Vanhukset ja liikuntarajoitteiset osallistujat voivat nauttia ehtoollisen vaikkapa penkissäkin.
"Kuorissa ehtoollinen nautitaan usein polvistuneena, mutta sen voi ottaa vastaan myös seisaaltaan, mikäli polvistuminen on vaikeaa", Lavanko lupaa.
Leivän ja viinin osalta ei ole asetettu minimimäärää, jo pieni murunen leipää riittää.
Lapset voivat myös osallistua ehtoolliselle vanhemman seurassa, kun heille on opetettu ehtoollisen merkitys. Viiniä lapsille annetaan pieni tilkkanen. Vaihtoehtoisesti lapset siunataan ehtoollispöydässä.
Kirkkoherran tehtävä on huolehtia, että viinin jälkikäsittely tapahtuu seurakunnassa ehtoollisen arvon mukaisella tavalla. Yleinen käytäntö on kaataa se kirkon kivijalkaan.
Lisätietoa ehtoollisesta löytyy Jumalanpalveluksen opas- teoksesta.