Länsimainen lehdistö on rummuttanut viime vuodet tasaiseen tahtiin käsitystä, jonka mukaan Venäjä on demokratian takapajula, jos sitäkään. Ihmisten mieliin on median kautta syövytetty ajatus siitä, että presidentti Vladimir Putin taustavoimineen on kaapannut maassa vallan ja ryöstänyt kansallisomaisuuden. Monet ovat puhuneet jopa diktatuurin paluusta yhä suureen ja tänä päivänä taas mahtavaan itänaapuriin.
Venäjän-politiikan asiantuntija, Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen on vahvasti eri mieltä. Kivisen mukaan Venäjän poliittiset instituutiot ovat muodoltaan demokraattisia ja verrattain toimivia.
"Vaalit muodostavat ihan toimivan poliittisen järjestelmän, vastoin sitä, mitä julkisuudessa yleensä väitetään. Instituutio on suhteellisen hyvin toimiva, vaikka se ei meistä aina siltä näytä. Vaalitulokset eivät vastaa meidän toiveitamme, mutta eikö aivan samaa voisi monesti sanoa esimerkiksi Yhdysvalloista", Kivinen huomauttaa.
Maaliskuun 2. päivänä järjestettävät federaation presidentinvaalit ovat Kivisen mukaan omiaan vahvistamaan venäläisen poliittisen järjestelmän toimivuutta.
Kivisen väitteet voivat tuntua erikoisilta. Niiden tueksi Kivisellä on kuitenkin esittää vankat perusteet.
"Presidentti eroaa perustuslain mukaisesti, poikkeuslakeja ei ole näköpiirissä. Venäjällä ei ole diktatuuria, fasismia tai sotilasvaltaa, maassa toimii useita puolueita, vallitsee uskonnonvapaus ja jopa media on periaatteessa melko vapaa", Kivinen luettelee ja muistuttaa, että myös valtiontalous ja maan talouskasvu ovat erittäin vahvoja.
Venäjän sanotaan kulkevan turvallisuuspalvelun ja vahvojen taloudellisten toimijoiden liekanarussa. Kivinen sanoo, että valtaeliitti puolustaa itseään myös lännessä.
"Firmat lobbaavat Venäjällä kuten meillä ja Yhdysvalloissa. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Venäjällä ole organisoituja intressiryhmiä. Maassa toimii massademokratia, jota valtaeliitti hallitsee median välityksellä."
Putinin hallinnolla on myös vahva kansan tuki politiikalleen.
"Millä Euroopan hallinnolla on vastaava legitimiteetti?" Kivinen kysyy.
Ilman kritiikkiä Venäjä ei Kivisen myllystä kuitenkaan selviä.
"Todellista oppositiota ei ole, ja valtaeliittiä vastaan toimivat tahot ovat heikkoja. Maan toimintakulttuurissa on paljon historiaa mukana, toiminta on osin läpinäkymätöntä ja pimeää. Turvallisuuspalvelulla on vankka asema."
Kivinen vertaa Venäjän kehityksen vaihetta sodanjälkeiseen Japaniin: käytännössä maata on hallinnut yksi puolue. Yhdysvallat on puolestaan elänyt kahden puolueen elämää. Kumpikin näistä maista on itse asiassa kaukana ihanteellisesta demokratiasta. Kivisen mielestä on hyviä syitä kysyä, onko sellainen maa oikeasti demokraattinen, jossa ei ole toimivaa vasemmistopuoluetta.
Japanissa ja Yhdysvalloissa todellinen vaihtoehto vallitsevalle politiikalle on puuttunut. Ulkovallat eivät ole malleja kritisoineet eivätkä pyrkineet vaikuttamaan kehitykseen.
"Miten me voisimme nyt jollakin tavalla päästä määräämään minkälaiseksi Venäjän poliittiset toimijat muodostuvat?" Kivinen kysyy.
Toisaalta Venäjän politiikassa voi sattua yllätyskäänteitä. Vaikka Venäjän vaalitulos on ennalta selvä, ei välttämättä tiedetä, mitä politiikka tuo tullessaan. Tässä mielessä tilanne on Suomen politiikkaan verrattuna tasan päinvastoin. Meillä ei tiedetä vaalitulosta, mutta politiikan linjat eivät juurikaan muutu.
"Eihän sitäkään osattu ennustaa, että Putinista tulisi presidentti. Siksi ei voida varmuudella sanoa, että Venäjällä on edessään vain yksi tie. Nyky-Venäjä on myös täysin erilainen kuin oli Jeltsinin Venäjä."
Venäjän politiikka pysynee kaikesta huolimatta pitkään nykyisillä raiteillaan, Kivinen arvelee. Huiman kansansuosion ja vahvan talouden myötä Vladimir Putinilla on ollut hyvät perusteet toimia niin kuin hän on toiminut, vaikka pelisäännöt maassa ovat yhä epävarmalla pohjalla.
Miksi Venäjää sitten panetellaan lännessä? Markku Kivinen osoittaa sormella juuri lehdistöä, joka juoksee perinteisten mielikuvien perässä kuin pässi narussa.
"Suomen media on naiivi, kun perinteinen Venäjä-perspektiivi menee läpi kuin häkä", Kivinen sanoo ja moittii mediaa muun muassa lähdekritiikin ja tilanneanalyysin riittämättömyydestä.
Lännen median yhtenä kompastuskivenä Kivinen pitää entisiä sosialistiblokin maita, jotka ovat muurin murtumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen integroituneet läntisiin rakenteisiin, Euroopan unioniin ja Natoon.
"Ikävän Venäjä-kuvan luominen on uusien EU-maiden tapa tehdä itseään näkyviksi", Kivinen uskoo. Muun muassa Puolan edellinen hallitus pyrki innolla näyttämään itäiselle suurvallalle, että sillä riittää nyt substanssia Venäjä-vastaisuuteen.
"Lännen media myötäilee noita näkemyksiä. On huolestuttavaa nähdä kuinka se juoksee kylmän sodan kadonneissa juoksuhaudoissa. Todellisuudessa läntisten poliitikkojen suhde nykyiseen Venäjään on paljon käytännöllisempi. Medialla ei ole kykyä nähdä, mikä Venäjä oikeasti on", Kivinen korostaa.