Hilkka Jokelainen, 69, keskittyy maalaamaan. Märälle paperille syntyy keltainen yläosa, keskelle maanvihreä leveä raita, alareunaa hallitsee tulenpunainen väri. Tämä on sitä, kun esimiehen kanssa oli joskus kovia yhteenottoja."
Jokelainen lisää sinistä väriä punaisen päälle.
"Pitää saada energiaa. Laitan sinistä, teen vaikka kaivinkoneen."
Kaivinkone oli Jokelaiselle arkipäivää työssä ollessa. Hän toimi kymmeniä vuosia Tielaitoksen rakennusmestarina. Oululaisessa terapiahuoneessa on meneillään taideterapia. Hilkka Jokelainen maalaa elämäntarinaansa taideterapiaohjaaja Maija Vainion ohjaamana.
"Elämänkaari maalataan jaksoissa", Vainio selittää. "Ensin maalataan aika ennen syntymää, eli millaiseen perheeseen asiakas syntyi. Sitten ikäjaksot seitsemän vuoden osissa, joista iäkäs henkilö voi maalata useamman jakson samalla kertaa. Ikäjaksojen jälkeen maalataan kuolema."
Kuoleman maalaamista seuraavat jäljet, jotka henkilö haluaa jättää maailmaan, lähitulevaisuus sekä kaukaisempi tulevaisuus. "Työskentely auttaa asiakasta näkemään, kuinka tarkoitus on täyttynyt hänen elämässään, ja mikä tarkoitus voi vielä kutsua häntä", Vainio täsmentää.
Hilkka Jokelainen haluaa löytää menneisyyden hyvät muistot, huumorintajun ja leikkisyyden. Väistämättä mieleen nousevat myös rankat asiat.
"Minun ei kuitenkaan tarvitse myrkyttyä eikä masentua ikävien muistojen vuoksi enkä halua jäädä niihin vellomaan."
Kuvien lisäksi Jokelainen käyttää terapiassa sanoja. Hän kertoo maalatessaan, mitä värit ja muodot kuvaavat ja tuovat mieleen. Terapian jälkeen kotona hän kirjoittaa jakson tapahtumat päiväkirjaansa. Seuraavana päivänä hän lukee kirjoittamansa ja miettii, miltä hänestä tuntuu, mitä hän ajattelee tarinasta ja mikä tarkoitus on täyttynyt tai jäänyt täyttymättä jakson aikana.
Muistiin kirjoitetaan myös miltä maalaaminen tuntui, tuliko virkistynyt vai väsynyt olo, tuliko fyysisiä oireita, kuten mahavaivoja tai päänsärkyä. Tapaamisen alussa katsotaan vielä edellisen kerran kuva ja Jokelainen lukee päiväkirjaa ohjaajalle.
"Tuossa edellisessä työssä näkyy suuri tukko, kuin kivi. Se kuvaa niitä vaikeuksia, joita minulla oli, kun aloitin opiskelun kolmekymppisenä. En ollut käynyt edes keskikoulua ja teknisen koulun matematiikka ja fysiikka tuntuivat väliin ylitsepääsemättömän vaikeilta", Jokelainen selittää seinällä olevaa maalausta.
Jokelainen ei halunnut antaa periksi, vaan otti tukiopetusta ja selvisi koulusta. Hän valitsi teknisen uran, jota maalauksessa kuvaa risteys ja oikealle kääntyvä ruskea hahmo, auto.
"Toiset maalaavat enemmän muotoja, toisille on tärkeämpää väri", Maija Vainio selittää. "Usein etenkin rationaalisten ihmisten on vaikea irrottautua esittävistä muodoista. Olennaista olisi päästä käsiksi tunteisiin."
Taideterapia ei vaadi kuvallisia taitoja. "Minä en maalaa enkä taiteile vapaa-aikana. Teen remonttihommia, laatoitan ja tapetoin", Jokelainen kertoo. "Tämä alkoi savitöistä. Ensiksi tein hevosen, sellaisen työhevosen. Niin kuin minä itse", Jokelainen naurahtaa. "Nyt voisit katsoa kuvaa kauempaa", Vainio opastaa. "Mitä siihen pitää lisätä, että se kuvaa aikaa 35--49 vuotta?"
Jokelainen kiertää työpöytää ja katselee maalausta. "Jotain pitää lisätä, mutta tuollaista se oli, tasaista työnteon aikaa, enimmäkseen valoisaa."
Töiden valmistuttua niitä kaikkia tutkitaan sarjana. Kuvista etsitään usein toistuvia asioita ja niille mietitään selityksiä. "Minulla on aina tuo talo. Monet niistä ovat läpinäkyviä, ikään kuin en eläisi niissä sisällä. Asuntoasiat olivatkin huolena pitkän aikaa", Jokelainen pohtii.