Vuosi 1944 edustaa käännekohtaa toisen maailmansodan ja myös Suomen jatkosodan historiassa. Saksan sotamenestys oli kääntynyt vuonna 1943 Stalingradin tappion jälkeen. Neuvostoliitto hyökkäsi idästä ja länsiliittoutuneet suunnittelivat maihinnousua Ranskan rannikolle. Leningradin saarron päätyttyä tammikuussa 1944 Neuvostoliiton sodankäynnin painopiste siirtyi taisteluun saksalaisjoukkoja vastaan Valko-Venäjällä ja Baltiassa.
Ennen Valko-Venäjän valtaamista Stalin oli päättänyt hoitaa Suomen asian pois päiväjärjestyksestä, eli painostaa Suomi erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.
Erillisrauhan mahdollisuutta Neuvostoliiton kanssa tunnusteltiin keväällä 1944, mutta Suomen hallitus ja eduskunnan enemmistö pitivät Neuvostoliiton ilmoittamia rauhanehtoja liian raskaina, joten sota jatkui.