New Hampshiren tiistaisten esivaalien jälkeen sekä demokraattien että republikaanien kärjen kilpailu on niin tasan, että puolueiden sisäisen kamppailun ennakoidaan muuttuvan tulevina viikkoina yhä teräväsanaisemmaksi.
Kisa jatkuu ensi viikon tiistaina Michiganissa, joskin demokraattien osalta esivaalin tulos on merkityksetön sen jälkeen, kun demokraattinen puolue ilmoitti ennalta mitätöivänsä osavaltion tulokset, koska Michiganin demokraatit aikaistivat esivaaliaan puoluejohdon vastustuksesta huolimatta.
Republikaanien Mitt Romneylle Michigan sen sijaan koitos on tärkeä, sillä hän odottaa näyttävää voittoa. Romneyn isä George Romeny palveli 60-luvulla Michiganin kuvernöörinä. Romneyn pahin kilpailija Michiganissa on arizonalainen senaattori John McCain.
Demokraattien
mittelö Nevadassa
Michiganin jälkeen seuraava koitos on Nevadan esivaalikokoukset 19.1. Nevadasta odotetaan erityisesti demokraattien mittelöä republikaaniehdokkaiden jätettyä osavaltion vaalikamppailussaan paljolti väliin.
Seuraavana vuorossa on South Carolinan esivaalit, jotka republikaanit järjestävät samaan aikaan Nevadan vaalikokousten kanssa 19. tammikuuta ja demokraatit 26. tammikuuta. Republikaanien osalta kovinta kilpailua povataan John McCainin ja Iowan voittaneen Mike Huckabeen välillä.
Giuliani luottaa
Floridaan
Demokraattien parissa suurimman toivon South Carolinan äänestäjiin on pannut entinen senaattori John Edwards, joka itse on osavaltiosta kotoisin. Tähänastisissa mielipidetiedusteluissa hän on kuitenkin jäänyt kisaa johtavien Barack Obaman ja Hillary Clintonin varjoon.
Floridan esivaaleissa 29.1. demokraattiset ehdokkaat ovat sopineet keskenään jättävänsä osavaltiossa kamppailun väliin samasta syystä kuin Michiganissakin: osavaltion demokraatit siirsivät esivaalin jo tammikuulle vastoin demokraattien puoluejohdon kieltoa.
Republikaaneista aikaisemmat esivaalit sivuun jättäneelle New Yorkin entiselle pormestarille Rudoph Giulianille Florida sen sijaan on ensimmäinen todellinen näytön paikka. Hän johtanut selvästi Floridan republikaanien parissa tehtyjä mielipidetiedusteluja, mutta päästäkseen takaisin parrasvaloihin hänen pitäisi myös voittaa.
Helmikuun toisena vaalikokoukset pidetään koillisnurkan pienessä Mainessa, mutta ehdokkaat ovat käytännössä jättäneet vaalikamppailun siellä merkityksettömänä sivuun.
Otoksia
kesäkuulle asti
Ratkaisevana koko presidentinvaalien lopullisen ehdokasasettelun kannalta pidetään helmikuun viidettä eli niinkutsuttua super- tai tsunamitiistaita. Tällöin järjestetään molempien puolueiden esivaalit 19 osavaltiossa ja lisäksi valintakokoukset kolmessa osavaltiossa.
Historiallisesti supertiistain valinnat ovat yleensä johtaneet lopullisen ehdokasasettelun varmistumiseen hävinneiden pudottautuessa kisasta, johon heillä ei enää ole käytännössä mahdollisuutta kerätä kampanjarahoitusta.
Supertiistain jälkeen esivaalejaan järjestävät osavaltiot joutuvatkin yleensä tyytymään ensin ehtineiden valintoihin.
Viimeisetkin esivaalit saadaan pidettyä kesäkuun alkuun mennessä.
Virallisesti puolueet asettavat esivaaleissa eniten kannatusta saaneet ehdokkaansa presidentinvaaleihin alkusyksyn puoluekokouksissa.
Demokraattien kokous pidetään Coloradon Denverissä 25.-28. elokuuta ja republikaanien Minnesotan Minneapolis-St. Paulissa syyskuun 1.-4. päivä.