Keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat ilmoittaneet leikkaavansa merkittävästi ensi eduskuntavaalien budjettejaan siihen verrattuna, mitä panivat rahaa likoon viime vaaleissa. Keskustan budjetti pienenee 1,5 miljoonasta eurosta 800?000:een ja demareiden 1,4 miljoonasta miljoonaan.
Toistaiseksi kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole kertoneet karsivansa vaalimenoja. Vain perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat ilmaisseet lisäävänsä rahallisia panoksia.
Olisi ihme, ellei käydyllä vaalirahakohulla ja siitä virinneillä oikeusprosesseilla olisi vaikutusta puolueiden ja yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitukseen. Ainakin rahoittajat tulevat olemaan tulevissa vaaleissa entistä tarkempia ja nuukempia. Se on varmaa.
Viime vaaleissa kokoomuslainen ehdokas maksoi paikastaan eniten, keskimäärin lähes 50?000 euroa. Halvimmilla läpi menneiden perussuomalaistenkin paikasta sai pulittaa lähes 20?000 euroa.
Tällaisiin summiin tulevissa vaaleissa harvat yltävät. Se pakottaa miettimään muita keinoja tehdä itseään tykö kuin ostaa tunnettavuutta rahalla.
Jo vaalirahoituslaki pakottaa muuttamaan rahanhankintamenetelmiä. Tämä johtaa siihen, että itse kampanjatavat kokevat varmasti melkoisen muutoksen. Moni laskee paljon internetin ja sen keskustelu- ja muiden ilmaispalvelusivujen varaan.
Mikäli hiljattain käydyistä Ruotsin valtiopäivävaaleista on jotain opiksi otettavissa, opetus lienee se, ettei internet ole ihmeiden tekijä. Ruotsissa ehdokkaat jalkautuivat kansan keskuuteen aikaisempaa näkyvämmin. Rohkeimmat menivät ovelta ovelle kauppaamaan itseään ja aatettaan. Voi olla, että Ruotsin tie on tässäkin Suomen tie.