Europarlamenttivaalien ehdokaslistat ovat alueellisesti pahan kerran vääristyneet. Kaikki puolueet eivät edes tarjoa vakavaa pohjoissuomalaista vaihtoehtoa.
Europarlamentin vaaleissa koko maa on yhtenä vaalipiirinä. Se tarkoittaa sitä, että etulyöntiasema on valtakunnallisesti tunnetuilla ehdokasnimillä. Lopputulos on kuitenkin sitä vääristyneempi, mitä vähemmän eri alueilta kotoisin olevia ehdokkaita pääsee läpi.
Kokemus on osoittanut, että europarlamentissa on paljon asioita, joissa alueellinen näkökulma on tärkeä. Puhe "alueiden Euroopasta" ei ole pelkkää sanahelinää. Samalla oman kotiseudun euroedustaja on suora kanava EU:n päätöksentekokoneiston sisälle.
Esimerkiksi nykyisessä europarlamentissa on istunut kaksi Oulun seudulta valittua edustajaa, keskustan Samuli Pohjamo ja kokoomuksen Piia-Noora Kauppi. On selvää, että ilman heitä koko parlamentti olisi tuntunut alueella ja koko läänissä paljon vieraammalta.
Pohjoissuomalaisten panos eurovaaleissa jää väkisinkin vähäiseksi, jos puolueet nirsoilevat ehdokasasettelussa. Valmiit ehdokaslistat paljastavat karun totuuden. Koko maassa on nyt 227 ehdokasta, mutta Pohjois-Suomesta heitä on listoilla vain vaivaiset 13.
Vertailun vuoksi: Suomen eduskunnan 200 kansanedustajasta valitaan Oulun ja Lapin vaalipiireistä 25. Tämä kertoo, mikä olisi oikea, asukaslukuun perustuva suhdeluku. Samalla se paljastaa pahan vääristymän puolueiden ehdokaslistoilla.
On esimerkiksi käsittämätöntä, ettei suurpuolue SDP ole asettanut Oulun läänistä lainkaan omaa ehdokasta. Näin SDP:n äänestäjät pakotetaan katselemaan muualle. Toivottavasti he eivät käännä silmiään kohti etelää, vaan pohjoiseen. SDP:llä on sentään Rovaniemellä yksi ehdokas. Vihreillä ei ole puolestaan Kuopion ja Enontekiön välillä yhtään ehdokasta.
Jo etukäteen on kannettu huolta siitä, jääkö äänestysprosentti eurovaaleissa alhaiseksi. Asiaa ei ainakaan auta se, ettei kaksi merkittävää puoluetta tarjoa mitään vaihtoehtoa Oulun läänin kokoiselta alueelta. Se antaa äänestäjille erikoisen kuvan, ja myös heikentää vaaleja edeltävää alueellista keskustelua.
Edellisvaaleissa viisi vuotta sitten koko maassa oli 140 euroehdokasta, joista 18 oli Pohjois-Suomesta. Suhteellisesti jakautuma oli siis tällöin paljon tasaisempi kuin on nyt.
Maakunnistakotoisin olevien ehdokkaiden läpimenoa vaikeuttaa myös se, että Suomen euroedustajien määrä putoaa kahdella EU:n laajenemisen vuoksi. Jaossa on nyt vain 14 paikkaa. Koska valtakunnallisesti tunnetut nimet keräävät ääniä kaikkialta maasta, maakunnissa olisi viisasta keskittää oman edun nimissä äänet alueen omille ehdokkaille. Näin turvataan edes jonkinlainen alueellinen tasapaino.
Viime vaaleissa pohjoisessa onnistuttiin hyvin. Pohjois-Suomesta on europarlamentissa nyt kolme edustajaa: Pohjamon ja Kaupin lisäksi keskustan Paavo Väyrynen. Määrän pitäminen entisellään on mahdollista uusissakin oloissa, mutta ilman kovaa työtä ja alueellisen näkökulman korostusta se ei onnistu. Vasemmistoliitolla on pohjoisesta eniten ehdokkaita, neljä. Kokoomus on myös asettanut ehdokkaan Lappiin, vaikka läpimenoon sieltä tuskin on käytännön mahdollisuutta.
Jokaisella puolueella on kärkinimensä, mutta puolueiden tulisi huolehtia myös siitä, että koko maa sitoutetaan vaaleihin. Jos tunnettuja nimiä ei saada ehdolle, puolueiden tulisi antaa tilaa uusille yrittäjille, eikä nostaa käsiä pystyyn, kuten SDP on tehnyt Oulun läänissä ja vihreät Pohjois-Suomessa.