Kokoomus sen aloitti. Puolueen puheenjohtajaehdokkaat kiersivät vuosi sitten maata ahkerasti. Tilaisuuksia juontaneet päätoimittajat ja yleisö yrittivät lyödä kysymyksillään kiilaa heidän välilleen -
kehnolla menestyksellä. Kiertue ei ratkaissut vielä mitään. Jyrki Kataisen valinta varmistui vasta puoluekokouksessa viime kesäkuussa.
Ehdokaskiertue herätti kuitenkin laajaa huomiota mediassa ja piti kokoomusta esillä muutaman viikon. Puolue pääsi positiiviseen huomiokierteeseen, joka huipentui Kataisen nousuun puheenjohtajaksi Seinäjoella. Julkisuuskierre ei kuitenkaan katkennut siihen. Puoluekokouksen jälkeen seurattiin, miten suuriin saappaisiin joutunut nuori mies pärjäsi uudessa roolissaan. Kaikki tämä satoi suoraan kokoomuksen laariin: puolue pystyi pysäyttämään kannatuksensa laskun ja kääntämään sen nousuun. Kunnallisvaalit menivät Kataiselta ja kokoomukselta mukavasti.
Vihreät ja sosiaalidemokraatit ovat nyt lähettäneet omat johtajaehdokkaansa kokoomuksen esimerkin inspiroimina samantapaiselle kiertueelle eri puolille maata. Molempien turneesta on voitu tehdä luotettavia havaintoja jo jonkin aikaa. Vihreiden nelikko kävi esimerkiksi esittäytymässä toissa perjantaina oululaisille ja demarien viisikko maanantaina.
Yksi johtopäätös on jo noussut ylitse muiden. Jos kiertueen tarkoitus on kaivaa esiin olennaisia eroja ehdokkaiden välillä ja vaikuttaa heidän kannatukseensa, niin käytetty menetelmä ei ole toiminut ainakaan toistaiseksi toivotulla tavalla. Tämä johtuu siitä, että niin vihreiden kuin SDP:n johtajaehdokkaat vierastavat toistensa kurkkuun käymistä tai vähänkään kärjekästä debattia. He sanailevat sivistyneesti keskenään, ja jos he piikittelevät toisiaan, he tekevät sen niin, ettei äkkinäinen sitä aina edes huomaa.
Samaa käsikirjoitusta seurattiin myös kokoomuksessa, ja se oli yksi syy siihen, miksi Jyrki Katainen voitti puheenjohtajavaalin. 31-vuotias Katainen pääsi esittelemään omilla ehdoillaan osaamistaan politiikan konkareiden Ilkka Kanervan ja Kimmo Sasin rinnalla.
Katainen ilmaisee itseään vakuuttavasti ja uskottavasti. Supliikki on hänen vahvuutensa. Jos viisikymppiset Kanerva ja Sasi, keski-ikäiset Marjo Matikainen-Kallström ja Jari Vilén sekä isoisän ikäinen Martin Saarikangas olisivat ahdistaneet Kataisen nurkkaan muutaman kerran, nuoren miehen itseluottamus olisi voinut horjua, ja se taas olisi voinut syödä hänen uskottavuuttaan.
Mutta voimakas negatiivinen kampanjointi ei kuulu politiikan pöytätapoihin puolueissa Jokainen ehdokas yrittää loistaa ja kalastella suosiota korostamalla osaamistaan ja esittelemällä arvojaan. Se johtaa ehdokastenteissä sanahelinään, korulauseisiin ja pitkäpiimäisiin esitelmiin. Harvalukuinen yleisökin tekee kaikkensa, jotta tilaisuuksiin ei syntyisi jännitteitä esittämällä maailmoja syleileviä kysymyksiä. Tenteistä tulee sen takia pitkäpiimäisiä samanuskoisten epätapahtumia.
Vihreissä tuo kaava näyttää suosivan kansanedustaja Tarja Cronbergia, jossa muhii samanlainen yllätys kuin Kataisessa vuosi sitten. Oulun vihreiden keksimällä Cronbergilla on kaksi tohtorin tutkintoa, ja hän on tehnyt komean kansainvälisen uran sekä ansioitunut tärkeissä tehtävissä kotimaassa. Cronberg on vakuuttava puhuja, kuten Katainen, ja se korostuu nykymallisissa kilteissä ehdokastilaisuuksissa.
Cronberg on vihreiden ehdokasnelikosta poliittisesti kokemattomin - erityisesti Osmo Soininvaaran rinnalla. Hänet voisi narauttaa siitä toistuvasti, jos halua olisi, mutta Soininvaarakin tyytyy vain hienovaraiseen piikittelyyn huolimatta siitä, että hänelle uhkaa käydä köpelösti naisten paineen alla.
Eero Heinäluomalla on SDP:n puoluekokouksessa arvioilta yli puolet 350 valitsijasta. Mikään ei ole kuitenkaan varmaa ennen kuin vaali on ohi, ja siinä on se sauma, johon neljän kilpailijan pitäisi iskeä, jos he haluavat syöstä Heinäluoman paalupaikalta.
Heinäluomalle riittää se, että hän selvittää puheenjohtajatentit mokailematta. Hänen ei kannata tehdä uusia avauksia, koska jokaiseen sisältyy riski, että asetelma muuttuu. Tämä selittää sitä, miksi Heinäluomasta ei saa otetta. Hän kulkee kuuliaisesti tentistä toiseen ja tekee, mitä on pakko tehdä. Hän puhuu vakuuttavasti ja rauhallisesti sanomatta muuta kuin sen, minkä kaikki sosiaalidemokraatit voivat taatusti jakaa.
Julkisuuden hallitsija tietää, mitä levyä nyt pitää pyörittää. Demarit rakastavat kuulla arvofraaseja ja yleviä aatteellisia linjauksia ehdokkaidensa suusta.
Toistaiseksi vain kisan statisti Arja Alho on yrittänyt rökittää Heinäluomaa ennakoimalla Erkki Tuomiojan voittoa ja asettumalla kannattamaan tätä puheenjohtajaksi. Hyökkäyksessä oli kuitenkin kaksi heikkoa kohtaa: Alho ei malttanut luopua samalla itse leikistä, ja hän perusti arvionsa Tuomiojan voitosta omiin tuntemuksiinsa.
Arvio lepää hataralla pohjalla, kun sitä vastassa ovat junttamiesten laskelmat, jotka pohjautuvat siihen, mitä kokousedustajat ovat paljastaneet tai mitä heistä on saatu irti. Kaikkien kantaa ei tiedetä, mutta se ei muuta tämänhetkistä perustilannetta, joka horjuu vain, jos neljä muuta ehdokasta ryhtyvät tosissaan röykyttämään Heinäluomaa.
Sitä he tuskin tekevät. Se kun ei kuulu poliittiseen kulttuuriin.