Näkymä vajaan vuoden päästä edessä olevaan presidentinvaaliin tarkentui viime viikonloppuna, kun vihreiden ehdokkaasta tuli selko ja vasemmistoliiton ehdokkaankin nimi taisi käytännössä ratketa.
Vihreät valitsivat ehdokkaakseen kansanedustaja Pekka Haaviston, ja vasemmistoliiton ehdokkaaksi ilmoitti valmiutensa europarlamentaarikko Merja Kyllönen.
Jo aiemmin ehdokkuutensa on varmistanut keskustan Matti Vanhanen. Suurista puolueista perussuomalaisten joukossa on esillä vielä useita nimiä, kun demareissa katseet ovat kääntyneet entiseen puheenjohtajaan ja valtiovarainministeriin Jutta Urpilaiseen. Hän on jo vilkutellut ehdokkuudelle vihreää.
Koko vaaliasetelmaan vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä istuva presidentti Sauli Niinistö aikoo. Yleinen arvelu on, että hän haluaa jatkaa virassaan, mutta Niinistön kohdalla pitää varautua myös yllätyksiin.
Niinistö on nyt 68-vuotias, ja jos hän tulisi valituksi jatkokaudelle, hänen urakkansa presidenttinä jatkuisi 75 ikävuoteen asti. Kysymys kuuluu, haluaako Niinistö itse tätä. Tietoa hänen aikeistaan ei ilmeisesti saada vielä muutamaan kuukauteen.
Pekka Haavisto oli vuoden 2012 presidentinvaalin komeetta, jonka ehdokkuus nosti jopa pienen kansanliikkeen. Helsinkiläinen nousikin vaalissa kakkoskierrokselle, mutta valinta maan johtoon ei lopulta ollut lähelläkään.
Samanlaisen huuman nostatus toistamiseen on suuri haaste. Vertailukohtana voi muistella, miten kävi Elisabeth Rehnille. Hän oli vuoden 1994 presidentinvaalin sensaatio, ja nousi jopa lähelle presidenttiyttä. Kuusi vuotta myöhemmin hurmoksesta ei ollut enää merkkiäkään. Rehn ei päässyt edes toiselle kierrokselle.
Siihen, sanooko Sauli Niinistö jatkolleen kyllä vai ei, ratkeavat näillä näkymin myös Matti Vanhasen mahdollisuudet. Vanhasellakin on taustalla jo presidenttikampanja vuodelta 2006, ja silloin tulos oli alle odotusten. Pääministeri ei edennyt toiselle kierrokselle. Nyt Vanhanen aikoo painottaa kampanjansa ulkopolitiikkaan, mutta millä sisällöllä tarkemmin, on vielä kuulematta.
Vasemmistoliitto päättää ehdokkaastaan ensi kuussa puoluevaltuustossaan. Sujuvasanaisen ja kokeneen kainuulaismeppi Kyllösen ohella puolueessa on nostettu esiin myös edellisen puheenjohtajan Paavo Arhinmäen nimi. Tämän kannatus vuonna 2012 kierroksella jäi runsaaseen viiteen prosenttiin.
Voi siksi kysyä, kuinka innostuneesti puoluekoneisto saati puolueen kannattajat toista kertaa lähtisivät vetämään vankkureita, joihin viimeksikään ei saatu vauhtia. Kyllösen suosion puolueväen joukossa sen sijaan näki esimerkiksi vasemmistoliiton viime kesän puoluekokouksessa Oulussa. Ilmassa oli suoranaista Kyllös-hurmosta.
Kaikkiaan ehdokaslistasta näyttää tulevan vahva. Se lisää kansalaistenkin kiinnostusta vaaliin. Presidentillä on myös edelleen merkittävästi valtaa. Siksi on Suomelle hyvä, jos jo ehdokasjoukko koostuu vakavasti otettavista ja luottamusta herättävistä hahmoista.
Pääkirjoitus