Hamasin voitettua palestiinalaisten vaalit vuonna 2006 ja otettua myöhemmin väkivalloin Gazan hallintaansa, se ei ole enää vain kansainvälisesti terroristijärjestöksi leimattu liike, vaan sikäläinen hallinto, jolla on sotilaallinen siipi.
Tämä tekee Hamasista vastuullisen tahon Gazassa. Kun se ampuu Israeliin siviiliväestöön kohdistettuja raketteja, kyseessä ei ole terrorismi tavallisessa merkityksessä vaan "hallituksen" hyväksymä terrorisminkaltainen aggressio, jolla tavoittellaan poliittisia päämääriä.
Hamas on myös osa ääri-islamilaista akselia, jota johtaa Iran ja johon kuuluvat myös Hizbollah Libanonissa sekä Hamasia ja Hizbollahia tukeva Syyria. Hamas on yhä enemmän poliittisesti ja sotilaallisesti riippuvainen Iranista.
Islamilainen liittoutuma suuntautuu myös sunnilaisia arabimaita kuten Egyptiä, Saudi-Arabiaa ja Jordaniaa vastaan, jotka näkevät Iranin johtaman uskonnollisesti ja poliittisesti innoittuneen ryhmittymän suorana uhkana omille hallinnoilleen. Tämä selittää myös Egyptin viimeaikaista kritiikkiä Hamasia kohtaan.
Tämä kritiikki ja se että Egypti, Jordania ja Saudi-Arabia tuomitsivat Israelin hyökkäyksen Hamasia vastaan vain hillitysti, on synnyttänyt voimakkaan kampanjan, jossa näitä arabimaita syytetään Israelin tukemisesta sen Hamasin vastaisessa operaatiossa.
Hizbollahin johtaja Nasrallah on kääntynyt Hamasin ideologisten "isien", egyptiläisen Muslimiveljeskunnan puoleen ja vaatinut sitä kapinoimaan presidentti Hosni Mubarakin hallintoa vastaan.
Egypti on reagoinut provokaatioon terävästi. Mutta Mubarakin on pakko tasapainoilla. Hänen pyrkimyksensä on olla vahvistamatta Hamasia entisestään, koska se voi vahvistaa myös Muslimiveljeskunnan johtamaa ääri-islamilaista oppositiota Egyptissä.
Toisalta egyptiläisten silmissä ei saa vaikuttaa siltä, että Mubarak tekisi yhteistyötä Israelin kanssa sen Hamasin vastaisessa kamppailussa.
Hamas on ruohonjuuritasolla Egyptissä huomattavan suosittu. Jordanian ja Saudi-Arabian hallitsijoilla on samanlaisia ongelmia.
Israelin Hamasin vastaisen sotilasoperaation syyt ja seuraukset tulee nähdä laajemmasta näkökulmasta kuin vain näiden kahden välisenä konfliktina. Israel, Egypti tai Saudi-Arabia eivät halua rajalleen Iranin sillanpäätä, jollaiseksi Gaza on muodostumassa.
Israelin ilmoittama päämäärä hyökkäykselleen on tehdä loppu Hamasin rakettiterrorismista. Hamasin uudet pitkän matkan raketit ovat asettaneet noin miljoona ihmistä Etelä-Israelissa jatkuvan uhan alle.
Tämän lisäksi Israelilla on pyrkimys - jos ei täysin eliminoida - ainakin huomattavasti heikentää Hamasin hallintoa Gazassa. Egypti ja muut arabimaat ovat antaneet ymmärtää, että ne eivät sure Hamasin heikentymistä tai jopa eliminointia.
Useat tahot varoittavat kuitenkin Isralia maajoukkojen lähettämisestä Hamasia vastaan ja tukevat tulitaukoa Israelille hyväksyttävillä ehdoilla.
Maavoimien käyttö tiheästi asutussa Gazassa on suuri riski, ja mahdollisuus tehdä loppu Hamasin hallinnosta sotilaallisin keinoin on pieni.