"Onneksi olkoon, Egyptin ensimmäinen vaaleilla valittu presidentti", otsikoi Egyptin suurin sanomalehti al-Ahram eilen. Viidennelle kaudelle valittu 77-vuotias Hosni Mubarak sai 88,5 prosenttia äänistä. Mikään yllätys se ei ollut.
Entinen ilmavoimien komentaja, Egyptiä 24 vuotta hallinnut Mubarak oli varma voittaja jo alusta pitäen. Vaikka presidentti esiintyi vaalikampanjassaan ikään kuin ehdokkaana muiden joukossa, koko valtiokoneisto on luotu palvelemaan häntä ja valtapuolue NDP:tä.
Neljäsosa Egyptin väestöstä ei tunne muuta presidenttiä kuin Mubarakin. Valtion lehdistö suosi selkeästi vaaleissa Mubarakia ja hänen vaalijulisteensa hallitsivat suvereenisti Kairon katukuvaa. Muita ehdokkaita ei yksinkertaisesti tunnettu niin hyvin kuin "viimeiseksi faaraoksi" nimettyä Mubarakia.
Toiseksi eniten vaalissa sai ääniä (7,5 prosenttia) liberaalin Huominen -puolueen Ayman Nur. Hän ei ole tyytyväinen tulokseen, koska uskoo että vaaleissa turvauduttiin laajaan vaalivilppiin. Hän on vaatinut uusintavaalia, mutta keskusvaalikomitea, joka koostuu hallitusta lähellä olevista tuomareista, ei hyväksynyt vaadetta.
Vaaleja ei valvottu
Egypti ei suostunut kansainväliseen vaalitarkkailuun ja paikallisjärjestötkin saivat luvan vasta kaksi tuntia äänestyksen alettua. Siihenkin piti hakea erillinen lupa, joten vaaleja ei siis käytännössä valvottu. Vaikka vilppi ei ollut räikeää ja väkivaltaisilta yhteenotoilta vältyttiin, väärinkäytöksiä on kirjattu. Valtapuolue NDP oli kuskannut ihmisiä äänestyspaikoille ja luvannut joillekin äänestäjille ruokaa tai muita etuja.
Kakkoseksi veikattu konservatiivipuolue Wafdin No'man Gum'a tuli 2,9:n prosenttimäärällä kolmanneksi. Myös hän on sanonut tutkivansa vaalivilppiä. Loput äänistä menivät kuudelle muulle ehdokkaalle, joita suuri yleisö ei tunne. Oppositio onkin valittanut, että vain kolme viikkoa kestänyt kampanjointi ei ollut riittävän pitkä.
Vaikka kyseessä oli Egyptin ensimmäiset monipuoluepresidentinvaalit, se ei innostanut egyptiläisiä vaaliuurnille. Äänestyspaikoilla hämmennystä herätti, kuka saa äänestää ja kuka ei. Uurnilta käännytettiin ihmisiä, jolla oli mukanaan pelkästään henkilöllisyystodistus.
Lehdissä oli ollut väärää tietoa tarvittavista dokumenteista: Äänestykseen tarvittiin jo tammikuussa rekisteröity kortti. Monet egyptiläiset jättivät äänestämättä myös, koska pitivät tulosta ennalta määrättynä ja uskoivat vaalivilppiin. Virallisten lukujen mukaan 7,3 miljoonaa 32 miljoonasta rekisteröityneestä äänestäjästä antoi äänensä eli uurnilla kävi vain 23 prosenttia.
Vaalien tärkein sanoma olikin, että ne ylipäätään järjestettiin. Aiemmin presidentti on valittu vain sanomalla kyllä tai ei, ja Mubarak on ollut ainoa vaihtoehto. On suuri muutos ajattelutavassa, että ainakin periaatteessa egyptiläisillä on nyt valinnanvapaus.
Egyptin perustuslakia muutettiin demokraattisemmaksi keväällä lähinnä Yhdysvaltain painostuksesta. Yhdysvaltain viranomaiset ovat sanoneet, että Washingtonissa seurataan tarkasti Egyptin vaaleja koska Egyptiä pidetään on monella tapaa suunnannäyttäjänä Lähi-idän alueella.
Esinäytös oikeille vaaleille
Vaaleja pidetäänkin eräänlaisena esinäytöksenä oikeille, demokraattisille vaaleille. Oppositio, kansalaisliike ja riippumattomat lehdet eivät enää kainostele arvostella presidenttiä ja hallitusta. Äänestyspäivänä Kairon keskusaukiolla oli Kifaya (Jo riittää) -liikkeen mielenosoitus, jossa he huusivat presidentin vastaisia mielenosoituksia. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa joukon annettiin huutaa rauhassa, ilman tuhatpäisiä mellakkapoliisien rivistöjä.
Vaikka Kifaya epäonnistui tavoitteessaan estää Mubarakin jatkokausi, se ei aio pistää pillejä pussiin. Se tulee varmasti muistuttamaan Mubarakia vaalilupauksistaan.
Varmasti parhaiten mieliin on jäänyt Mubarakin lupaus työpaikasta neljälle miljoonalle egyptiläiselle seuraavan kuuden vuoden valtakauden aikana. Presidentti on myös luvannut poistaa koko hänen hallintokautensa ajan voimassa olleen poikkeustilalain. Se on ollut Kifayan ja opposition ykkösvaatimus.
Vaaleilla tulee olemaan heijastusvaikutus myös marraskuussa pidettäviin parlamenttivaaleihin. Presidentinvaaleissa ehdokkaat saivat kampanjoida melko vapaasti ja samaa vapautta vaaditaan varmasti myös parlamenttivaaleissa. Silloin mukana ovat kaksi presidentinvaaleja boikotoinutta puoluetta, sekä suurin oppositiovoima, maltillinen mutta kielletty Muslimiveljeskunta.
Se ei saanut osallistua presidentinvaaleihin, koska se ei ole saanut lupaa rekisteröityä puolueeksi. Parlamenttivaaleissa sen sijaan se saa asettaa riippumattomia ehdokkaita.