Jos Tunisian jasmiinikumous oli vielä myrsky vesilasissa, arabimaailman väkirikkaimman valtion, yli 80 miljoonan asukkaan Egyptin ajautumisessa samankaltaisiin levottomuuksiin on pelissä jo paljon Egyptiä laajemmat panokset.
Mielenosoitusten jatkuminen lauantaina osoitti, etteivät itsevaltaisen presidentti Hosni Mubarakin lauantain vastaisena yönä tv-puheessaan antamat epämääräiset lupaukset riitä egyptiläisille. He haluavat Mubarakin pois vallasta kun taas hän yrittää kaikin keinoin pitää siitä kiinni.
Mubarak antoi potkut hallitukselle ja lupaili uudistuksia. Hän myös marssitti armeijan joukkoja kaduille. Jatkossa paljon riippuu siitä, pysyykö maailman kymmenenneksi vahvimman armeijan johto lojaalina Mubarakille vai ei.
Mubarakin vallan jatkuminen tai kaatuminen vaikuttaa paljon myös siihen, jatkuvatko vai lopahtavatko eri arabimaissa nähdyt mielenosoitukset omia hallituksiaan vastaan.
Jos Anwar Sadatin murhan jälkeen 1981 valtaan nousseen Mubarakin luoma valtajärjestelmä luhistuisi, suuri kysymys olisi, mitkä voimat nousisivat vanhan vallan tilalle. Tällä saattaisi olla muitakin suuria seurausvaikutuksia lähi-idän mutkikkaisiin asetelmiin. Egypti on Yhdysvaltain tärkein arabiliittolainen ja on parhaissa väleissä Israelin kanssa.
Länsi, ja etenkin Yhdysvallat, on katsonut Mubarakin epädemokraattista hallintoa sormien läpi hintana liittolaisuudesta. Lännellä ei voi olla mitään arabimaiden demokratisoitumista vastaan - niin kauan kuin se ei johtaisi jyrkästi sen vastaisten voimien valtaan nousuun niissä.
Sitä mukaa kuin mielenosoitukset ovat jatkuneet, Yhdysvaltain hallinto onkin tiukentanut suhtautumistaan Mubarakiin. Yhdysvallat on antanut Mubarakin Egyptille talous- ja sotilasapua miljarditolkulla.
Yhdysvallat ei ole vielä vaatinut vapaita vaaleja Egyptiin. Washingtonin asteittaista irtautumista Mubarakista helpottaa se, että mielenosoitukset eivät ole kääntyneet ääri-islamilaisiksi. Muslimiveljeskunta lähetti kannattajiaan kaduille vasta perjantaina, mutta järjestön vaikutusvalta ei ole nähtävästi kovinkaan suuri.
Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n entinen johtaja, rauhan Nobelin saanut Mohamed ElBaradei voisi olla Mubarakin syrjäytyessä ainakin väliaikaisjohtaja. Egyptiin tällä viikolla palanneen ElBaradein kansansuosio on kuitenkin vielä arvoitus.
Vähintään yhtä suurella jännityksellä Egyptin tilannetta seurataan muissa itsevaltaisesti hallituissa arabimaissa. Yhdysvaltain tukemassa Jemenissä on jo nähty hallituksen vastaisia mielenosoituksia. Tunisia ei ole rauhoittunut vieläkään.
Itsevaltiaiden tuoleja kuumentaa ennestään se, että Tunisiassa ja Egyptissä on käytetty tehokkaasti sosiaalista mediaa tiedon levitykseen ja että tv-kanava al-Jazeera on mielenosoittajille hyvä äänitorvi. Lisäksi WikiLeaksin kautta on tullut julki paljon arabimaiden vallanpitäjiä kompromettoituneita paljastuksia.