Pääkirjoitus

Egypti kohti is­la­mi­lais­val­taa

Egyptin vaalien ensikierros osoitti keskeisen arabivaltion siirtyvän islamilaisten puolueiden valtakauteen. Maa tuskin kuitenkaan muuttuu toiseksi Iraniksi. Parempi malli olisi Turkki.

Egyptin vaalien ensikierros osoitti keskeisen arabivaltion siirtyvän islamilaisten puolueiden valtakauteen. Maa tuskin kuitenkaan muuttuu toiseksi Iraniksi. Parempi malli olisi Turkki.

Viime keväänä Kairon Tahririn aukiolla tekivät vallankumousta niin liberaalit kuin islamistitkin. Nyt käynnissä olevat kolmivaiheiset parlamenttivaalit ovat kuitenkin olleet islamilaisten puolueiden juhlaa.

Maan keskeisen yhteiskunnallisen voiman eli Muslimiveljeskunnan perustama Vapauden ja oikeuden puolue sai vaalien ensimmäisellä kierroksella lähes 37 prosenttia annetuista äänistä. Islamilaispuolueiden vyöryä korostaa se, että äärivanhoillinen al-Nur sai yli 24 prosenttia ja maltillinen al-Wasat yli 4 prosenttia äänistä.

Liberaalien saalis jäi noin 15 prosenttiin.

Egyptin vaalien viimeinen kierros järjestetään tammikuun alussa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että islamististen voimien panos tulee maassa olemaan vahva.

Minareetista kuulutettua ei silti ole se, että Egyptistä tulisi uusi Iran. Toinen vaihtoehto on, että Egypti lähtee Turkin tielle. Turkissahan valtaa on jo vuosien ajan pitänyt islamilaistaustainen AKP-puolue, joka kyllä on pitänyt esillä islamilaisia arvoja ja perinteitä mutta keskittyy ennen kaikkea talouden kuntoon saattamiseen eikä islamilaisen valtion edistämiseen.

Kun AKP on talousuudistuksissaan menestynyt, Turkista on tullut mallimaa monelle uutta suuntaa hakevalle islamilaisen maailman maalle.

Egyptin Muslimiveljeskunta on tulosten selvittyä pyrkinyt rauhoittamaan maassa ja maailmalla vellovia pelkoja. Veljeskunta on korostanut jakavansa monia tavoitteita maan liberaalien kanssa. Äärivanhoilliseen al-Nuriin se on tehnyt silminnähtävää pesäeroa. On epätodennäköistä, että puolueet mahtuisivat samaan vaalien jälkeen muodostettavaan hallitukseen. Rajansa silti veljeskunnankin vapaamielisyydellä. Kriittinen mittari on esimerkiksi se, miten maassa vastedes suhtaudutaan kristillisen koptivähemmistöön, jonka osuus koko väestöstä on 10--15 prosenttia.

Yksi keskeinen realiteetti tulevalle hallitukselle on, että Egyptin maineen houkuttelevana matkailumaana on säilyttävä. Näin siksi, että turismi on maalle tärkein ulkomaanvaluuttaa tuova elinkeino.

Uutiset uskonnollisten määräysten tiukentumisesta ja vaikkapa naisten aseman muutoksista heikentäisivät takuuvarmasti maan mainetta ulkomaisten matkailijoiden silmissä. Kun Egyptin talous on tämän vuoden valtamyllerrysten takia valmiiksi sekaisin, uusia takaiskuja ei suurimman arabimaan talous enää kestäisi.

Maan talouselämä sekä korruptoitunut ja tehoton hallinto kaipaavat muutenkin uudistuksia. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Mohamed ElBaradei totesi muutamia päiviä sitten, että Muslimiveljeskunnan pitäisi pikaisesti lähettää maailmalle viestejä, jotka vakuuttavat ulkomaiset sijoittajat siitä, että Egypti pysyy rauhallisena ja yhtenäisenä.

Synkkäkään kehityskulku ei kuitenkaan ole suljettu pois. Kun shaahi oli ajettu ulos Iranista vuonna 1979, ilmassa oli aluksi orastavan demokratian merkkejä. Lopputulokseksi saatiin jyrkkä pappisvalta, joka sortaa kansalaisia edelleen.