Egyptin poliittinen tilanne kärjistyi käänteentekevästi tällä viikolla turvallisuusjoukkojen iskettyä syrjäytettyä presidenttiä Mohammed Mursia kannattavien mielenosoittajien leireihin.
Satojen egyptiläisten kuolemaan ja tuhansien loukkaantumiseen johtanut hyökkäys ja siihen liittyvä poikkeustila merkitsevät takaiskua vuoden 2011 alkaneelle arabikevään nimeä kantaneelle kansannousulle. Kansannousuhan päätti maata yli kolme vuosikymmentä yksivaltiaan ottein hallinneen presidentti Hosni Mubarakin valtakauden.
Orastaneelle demokratialle saadaan Egyptissä jättää nyt hyvästit todennäköisesti varsin pitkäksi aikaa.
Mahdollisuus sovitella eri osapuolten näkemyksiä vaikeutui iskun johdosta. Vaarana on, että maa jakautuu entistä voimakkaammin eri leireihin ja ajautuu pitkään väkivallantekojen kierteeseen.
Egyptin tie demokratiaan on ollut kivinen senkin jälkeen, kun Mubarak joutui eromaan kansannousun seurauksena. Hänen paikkansa vallan kahvassa ottivat sotilaat, kuten niin monesti aikaisemminkin maan historiassa.
Sotilaat joutuivat kuitenkin perääntymään, ja maassa järjestettiin vaalit vuoden 2011 lopulla ja vuoden 2012 alussa.
Vaalien tuloksena valtaan nousi Mubarakin aikana kielletty maltillisena islamilaisena liikkeenä tunnettu muslimiveljeskunta. Sen edustaja Mohammed Mursi valittiin presidentiksi.
Mursin kannatus heikkeni nopeasti maan talousvaikeuksien kasvun vuoksi. Tyytymättömyys lisääntyi myös siksi, että hän alkoi käyttää itsevaltaisia otteita.
Talouden heikkeneminen ja Mursin kyvyttömyys johtaa maata saivat kansan taas kaduille vaatimaan muutosta politiikkaan.
Mielenosoitukset huipentuivat heinäkuun alussa siihen, että armeijan komentajan Abdel Fattah al-Sisin johtama sotilasneuvosto kaappasi vallan ja pidätti Mursin. Maa siirtyi taas kerran sotilasvaltaan.
Vaikka Mursia voidaan oikeutetusti arvostella kehnosta politiikasta ja itsevaltapyrkimyksistä, on kuitenkin muistettava, että kansa valitsi hänet maan presidentiksi vapaissa vaaleissa.
Tätä taustaa vasten sotilaiden vallankaappaus ja mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen sopivat huonosti yksiin demokratian pelisääntöjen kanssa.
On vaikeaa nähdä, että tilanne Egyptissä normalisoituu pian. Päinvastoin edessä voi olla pitkä takatalvi. Maan tulevaisuus on mitä suurimmassa määrin sotilasjohdon käsissä.
Ulkomaiden väliintulosta ei ole tämänkään kriisin ratkaisijaksi. Ainut, mitä muu maailma voi tehdä, on vedota Egyptin hallintoon ja kansaan väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ja eri osapuolten välisen vuoropuhelun käynnistämiseksi.
Ulospääsy umpikujasta tapahtuu vasta sitten, kun Egyptiin saadaan kansalaisten oikeuksia kunnioittava perustuslaki ja maassa kyetään järjestämään vapaat vaalit. Tämä edellyttää sitä, että kaikilla puolueilla on yhtäläiset oikeudet osallistua vaaleihin.