Kokoelmalevyllä kymmenvuotista uraansa valottava Egotrippi siirtyi viimein kultalevykantaan ja nousi marginaalista suurelle yleisölle rokkaavaksi poikakatraaksi.
Tampereen Klubin takahuoneeseen könyävä kitaristi ja lauluntekijä Knipi toteaa, että vaikka Egotrippi on tehnyt pitkän matkan alkuaikojen jälkiteinipopista Mustat varjot -kappaleen mahtipontiseen paisutteluun, koskettavat yhtyeen laulut ihmisiä.
"Olemme aina kirjoittaneet lauluja rakkaudesta, kaipuusta ja yksinäisyydestä", hän summaa. Egotrippi on vähäeleinen mutta värikäs popyhtye. 20 suosikkia -kokoelman kappaleissa sen ajaton soitanta hitsaa yhteen mollissa jollottavan pateettisen suomirockin, murisevat grungekitarat ja The Beatles -tyyliset stemmalaulut.
Kupliva ja pehmeä pop on pitkään ollut kirosana raskasta rockia suosivassa suomalaisessa rock-kulttuurissa.
Tampereen keikalle Egotrippi valmistautui leppoisin mielin. Potran helsinkiläisyhtyeen kokoelma oli edellispäivänä ylittänyt kultalevyrajan ja illan keikkakin oli loppuunmyyty.
"Ei meillä ole koskaan paskasti mennyt, mutta menekki on ollut pientä. Nyt noste on hyvä, eikä meidän enää tarvitse pohtia uran lopettamista."
Keväisen kokoelman edeltäjä, vuosi sitten ilmestynyt Matkustaja oli Egotripille kovan onnen levy. Knipi tunnustaa, että sen luomisprosessi oli yhtyeelle kivulias ja kuluttava.
"Meillä oli välillä sellainen fiilis, etteivät ihmiset diggaisi levystämme. Kun levy sitten oli valmis, huomasimme, että meidän on pakko seistä laulujemme takana."
Knipi kertoo, että yhtyeen itsekritiikki paisui levytysten aikana lähes hallitsemattomaksi.
"Listasimme äänitysten alussa 12 biisiä, joista yksikään ei päässyt oman seulamme läpi, vaikka laulut olivatkin melkein valmiita. Halusimme tehdä niin hyvän levyn kuin mahdollista, mutta samalla otimme musiikin tekemisen aivan liian vakavasti."
Matkustaja-levyn tuotantoprosessi väsytti miehistöä myös fyysisesti.
"Itsekritiikki kasvoi aivan älyttömiin mittoihin. Miki sai sydämen rytmihäiriöitä ja levyn tuottanut Kurjen Lassikin kävi jossain välissä todella kireänä."
Kesäsiirtolassa äänitetty Pakkasukko ja lätkämatsien väliaikamusiikiksi päätynyt Älä koskaan ikinä paljastavat yhtyeen taidon luoda ajatonta peruspoppia.
Knipi painottaa, että hyvä biisi on aina musiikin peruskivi.
"Olemme aina halunneet tehdä musiikkia, joka elää. Vaikka biisiä voi teknisesti hioa loputtomiin, pitää sen välittyä kuulijalle ilman tuotantovallia ja kuulostaa hyvältä myös akustisella kitaralla soitettuna."
20 suosikkia -kokoelman ehdoton helmi on Matkustaja-levyltä pois jäänyt nimikappale, jonka välittömyyden rinnalta kuulija voi onkia korviinsa myös synkempää rosoa.
Viikkoa Tampereen keikkaa ennen Konginkankaalla sattunut järkyttävä bussionnettomuus painaa keinuvan balladin rivien välistä, vaikka laulu onkin rustattu yli vuosi sitten.
Onnettomuutta seuranneena iltana yhtye omisti laulun bussiturmassa menehtyneille.
"Kun kuulimme, että Matkustaja oli soinut kaupallisella radiokanavalla juuri onnettomuusuutista ennen, ajattelimme, että laulun tekstillä ja onnettomuudella saattaisi olla jotain tekemistä toistensa kanssa." Knipi muistelee, että Matkustaja sai alkunsa satunnaisista tekstinpätkistä. Kuin vahingossa yhtyeen onnistui luoda pienestä suurta.
"Kappaleen melodia oli jo olemassa ja jossain vaiheessa löysin tekstintynkiä, joista yksi oli yöllä linja-autossa. Laulu alkoi vyöryä siitä ja lopullisen muotonsa se sai Hollolassa studion saunatiloissa pienessä hiprakassa sitä työstettyämme."
Omakohtaisista kokemuksista ei ole kyse. Knipi huokaa, etteivät massiiviset kiertueet ole Egotrippiä varten ja painottaa samalla, että sata keikkaa vuodessa on yhtyeelle ehdoton katto.
"En usko, että jaksaisimme kyykkiä pakussa kahdeksaa kuukautta yhteen menoon. Studio on enemmän meitä varten. Suosion hedelmät voimme poimia sitten keikkareissuillamme."
Aikamatkustajat. Kokoelmalevyllä kymmenvuotisella urallaan eestaas sukkuloiva Egotrippi soittaa Oulun Wäinössä perjantaina ja Tornion Umpitunnelissa lauantaina.