Eetu Rantala oli kiistattomasti Suomen nopein mies vuonna 2014. Sen jälkeen nousukiito katkesi vastoinkäymisiin, mutta nyt Oulaisten kasvatti on päässyt lähelle huippuvauhtiaan.
– Oli kuin minulla olisi ollut nopeusrajoitin päällä,hän muistelee kolmen vuoden takaisia tunnelmia.
Konsertti alkaa kappaleella Light of the Seven, joka tuli tunnetuksi Game of Thrones -televisiosarjan kuutoskaudelta.
Pianisti ei epäröi eikä ujostele. Pianistilla on pianistin otteet.
Vasen käsi tuottaa sointuja, oikea käsi soittaa melodiaa. Hän eläytyy sävellykseen: vartalo huojuu musiikin mukana.
Sävellys on haastava, joten draaman kaaren aikana kuljetukset, tempovaihtelut ja dynamiikan muutokset vaativat soittajalta osaamista.
Pianisti polkee pedaalia oikealla jalalla, valkoisella sukalla. Harvalla pianistilla on yhtä lihaksikkaat reidet.
Pitkä kappale päättyy: aplodeja maestrolle!
Eetu Rantala kääntyy yleisöön päin. Kasvoille leviää innostunut hymy.
– Mitähän sitä vielä soittaisi, hän kysyy retorisesti ja nostaa kädet takaisin koskettimille.
Tällä kertaa pianosta irtoaa vielä Van Halenin Jump sekä Disney-klassikko Kaunotar ja hirviö.
Rantala on juossut Suomen kaikkien aikojen neljänneksi nopeimman ajan 100 metrillä, mutta pikajuoksija on esityksensä perusteella myös sangen pätevä pianisti. Hän on jatkanut lapsuuden harrastustaan, vaikka elämä etenee urheilun ehdoilla.
– Tämä on hyvää vastapainoa urheilulle. Välillä menee pari päivää, etten soita ollenkaan. Välillä saatan uppoutua soittamiseen monen tunnin ajaksi, kun pääsen sopivaan tilaan.
Kesällä 2014 Rantala oli kiistattomasti Suomen nopein mies. Ennätystulos 10,30 syntyi kesäkuussa, Kalevan kisoista irtosi tuplamestaruus ja Zürichin EM-radalla hän ylsi välieriin.
Oulaisten pikajunan urakaari oli siihen mennessä ollut hämmentävä ja hämmästyttävä. Hän juoksi ensimmäisen 100 metrin kilpailunsa vasta 15-vuotiaana Raatissa. Kello pysähtyi aikaan 12,19, vaikka Rantalalla ei ollut hajuakaan pikajuoksun tekniikoista.
Nyt hän pomppaa sohvalta ylös ja naureskellen esittelee ensimmäisen kisansa lähtöasennon. Raakile starttasi pystyasennosta, ponnisti takajalalla ja paineli kohti maalia kaksi numeroa liian isot yleispiikkarit jalassaan.
Vain neljä vuotta myöhemmin hän edusti Suomea EM-kisojen pikamatkalla Helsingin olympiastadionilla.
Ei ihme, että hän henkäisi jossain vaiheessa Kalevan haastattelussa: ”Melkoista nousukiitoa tämä on ollut.”
Niin se oli syksyyn 2014 saakka.
Ensin iski mykoplasma, sitten välilevyn pullistuman esiaste teki juoksemisen lähes mahdottomaksi. Kun Rantala näki tuloksensa 25. kesäkuuta 2015 Paavo Nurmi Gamesin tulostaululla, hän vihelsi pelin poikki.
10,96... siis melkein 11 sekuntia.
– Oli niin kuin minulla olisi ollut nopeusrajoitin päällä. Jalat eivät toimineet. Kropan tunsi kuten aikaisemminkin, mutta en vain kyennyt juoksemaan kovaa.
Huippu-urheilija tunnistaa, milloin käsijarru on päällä. Hän tietää, mihin voisi pystyä, mutta ei pystykään.
– Se oli urheilijan kannalta raastavaa aikaa, hän muistelee.
Rantala pääsi kunnon tekemiseen kiinni vasta alkuvuonna 2016. Pohjat eivät riittäneet vielä tasaisuuteen kaudella 2016, eikä viime vuoden 10,51 ollut vielä parasta mahdollista vauhtia.
Vuodet ovat vaatineet henkistä kovuutta. Vielä kesällä 2014 Rantala eli tietynlaisessa kuplassa, jossa ura etenee koko ajan suunnitelmien mukaan.
– Urheilijana oleminen on helpointa silloin, kun hän menestyy. Silloin riittää tukijoita. Todellinen sisu punnitaan vastoinkäymisissä, hän sanoo nyt.
Toki Rantala juoksi suhteellisen kovaa. Pudasjärven Urheilijoiden edustaja ei vain saanut täyttä tyydytystä 10,50–10,60:n pintaan iskeytyvistä tuloksista.
Heinäkuun 1. päivänä Jämsässä olosuhteet olivat optimaaliset. Rantala tiesi pikajuoksukarnevaaleilla heti maaliviivan jälkeen, että nyt juoksussa piisasi vauhtia.
– 10,39 oli huojennus. Saavutin vihdoin sen saman kymmenyksen kuin aiemmin parhaimmillani. 10,50 on ihan ok tulos, mutta se ei herätä tunteita. Nyt lähestyttiin ennätystä ja EM-välierätason aikoja.
Aika oli 25-vuotiaan juoksijan uran viidenneksi paras. Huojennuksen lisäksi se toi lisää uskoa, sillä Berliinin EM-kisaraja 10,35 ei olekaan enää kaukana.
– Kalevan kisoihin ei voi oikein asettaa aikatavoitteita, sillä täällä taistellaan mitaleista. Minulla on mahdollisuus rikkoa raja myös Lapinlahdella 28. heinäkuuta. Sopivassa myötätuulessa se on mahdollista.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että Rantalan vuodesta 2012 alkanut EM-kisojen putki on jatkumassa. Miesten pikaviestijoukkue on rankingissa sijalla 15, kun Berliiniin otetaan mukaan 16 parasta maata.
Rantala on opiskellut liikuntabiologiaa syksystä 2015 lähtien.
– Haluaisin ammattivalmentajaksi, mutta se on vielä auki, millä alalla.
Piano, jota Rantala soittaa, löytyy Jyväskylän Kypärämäestä. Pikajuoksija asuu kimppakämpässä Lauri Hassin kanssa.
Yliopistolle tulee pyörällä matkaa 1,8 kilometriä eli käytännössä saman verran kuin Hippos-hallille. Kesät pohjoispohjalainen viettää pääosin Oulussa.
Siellä ei tarvitse pyöräillä samanlaisia ylämäkiä kuin Jyväskylässä.
– Täällä kauppareissu käy jo harjoituksesta.
Rantalan kolme kaupunkia
Eetu
Rantala
on syntynyt Oulaisissa 5. kesäkuuta 1993. Edustaa Pudasjärven Urheilijoita, aiemmin Oulun Pyrintöä. Oulaisten jälkeen asunut Oulussa ja nyt Jyväskylässä, missä opiskelee liikuntatieteellisessä.
Rantala teki nopeat luonnehdinnat kaupungeistaan:
Oulainen
”Hyvä ja rauhallinen paikka viettää lapsuutensa. Jälkikäteen ajateltuna luonnollisen kaunis paikka joen varrella. Pieni, joten tuskin muuttaisin enää.”
Oulu
”Sopivan kokoinen kaupunki, johon voisin muuttaa myöhemmin. Paljon mukavampi paikka pyöräillä kuin Jyväskylä.”
Jyväskylä
”Samalla tavoin sopivan kokoinen. Ehkä nuorekkaampi kuin Oulu, koska kampus on keskustassa. Mäkiä saisi olla vähemmän.”
