Yhdeksänvuotiaana Eetu Uusikylä livahti koulupäivien jälkeen suoraan tietokoneelle. Parin kuukauden päästä hän sanoi:
"Äiti, mää tein kirjan."
Perhettä juttu nauratti aluksi. Sitten Uusikylän kirjailijapappa Eero Pokela lukaisi tyttärenpoikansa aikaansaannoksen ja sanoi:
"Tästähän tulee kirja."
Eetu Uusikylän Hohtavasiipinen kurki julkaistiin vuonna 2005. Suokansan asukkaan seikkailuista kertova lastenkirja sai samana vuonna sarjojen ulkopuolisen kunniamaininnan Napero-Finlandiassa.
Nyt 13-vuotiaalta Uusikylältä on tulossa jo toinen teos. Marras-joulukuun vaihteessa ilmestyvä Super Jack: Jaakko Pavunvarsi - lammen jäältä NHL-tähdeksi sijoittuu kirjailijan rakkaan harrastuksen jääkiekon maailmaan. Kirjan menestys on jo taattu, sillä Kärpät ja HPK myyvät sitä juniorityönsä tukemiseksi.
"Kirja kertoo sota-aikana elävästä 12-vuotiaasta Jaakko-pojasta. Jaakko ihailee legendaarista jääkiekkoilijaa Holger Granströmiä ja haluaa itse olla samanlainen. Kun Granström kuolee, Jaakko lähtee tavoittelemaan NHL:ää", Uusikylä kertoo.
Pavunvarren tie menestykseen osoittautuu kuitenkin luultua kivisemmäksi.
Eetu Uusikylä alkoi äitinsä Anu Uusikylän kertoman mukaan lukea ja kirjoittaa kolmivuotiaana. Poika eli tarinoiden maailmassa ja ryhtyi kirjoittelemaan sivun, parin kertomuksia 5-6-vuotiaana. Pojan aivan ensimmäinen "kirja" koostui hänen käsin kirjoittamistaan tarinoista, jotka hän antoi joululahjaksi papalleen.
"Kirjoittaminen vain tuntui olevan mun homma. Oli hauskaa, kun keksi hyviä juttuja", Uusikylä kommentoi kirjoittamisharrastuksensa alkua.
Jo pienestä pitäen Eetu Uusikylä on mieluummin tuottanut itse kuin lukenut valmista.
"Pappa kertoi minulle usein satuja, kun olin pieni. En kuitenkaan suostunut kuuntelemaan niitä, sillä halusin itse keksiä satuja", Uusikylä naurahtaa.
Jääkiekko antaa
voimaa
Eetu Uusikylä ahmii kirjoja jääkiekosta ja sen historiasta sekä toisesta maailmansodasta. Historia on nuoren kirjailijan lempiaine koulussa - heti liikunnan jälkeen. Anu Uusikylä kertoo ihmetelleensä, kun eräällä junamatkalla Eetun kassista löytyi koulun historiankirja, vaikkei koettakaan ollut tiedossa. Poika kertoi ottaneensa sen mukaan matkalukemiseksi.
Kirjoittamisharrastuksen ja koulun lisäksi Uusikylä käy jääkiekkotreeneissä noin neljä kertaa viikossa ja pelaa vielä salibandyakin. Jaksaminen ei tuota nuorukaiselle ongelmia.
"Jääkiekko ei vie minulta voimaa. Tykkään jääkiekosta niin paljon, ettei se tunnu raskaalta", Uusikylä sanoo varmasti.
Lätkäkirjailijan tuleva ammatti ei välttämättä löydy kirjoittamisen eikä jääkiekon alalta.
"En ole kuitenkaan asettanut mitään mahdottomuuden rajaa", poika huomauttaa.
Yksi asia Eetu Uusikylän tulevaisuudessa on silti enemmän kuin todennäköistä.
"Luultavasti tulen kirjoittamaan loppuikäni, aina kun siltä tuntuu. "