Eetu Mäntykenttä painaa kaasupolkimen pohjaan. Moottori ärähtää ja Italiasta tuotu tyylikäs kelta-harmaa Parolin kiitää Oulun Iinatin karting-radan pääsuoraa.
Vauhtia on vähää vaille 90 kilometriä tunnissa. Kuskilla on ikää seitsemän vuotta.
"Ei se liian kova ole", nuori kuljettaja arvelee vauhdistaan.
"Mukavinta tässä on justiinsa se, että pääsee kovaa. Ja se, että voi huvikseen käännellä rattia."
Iinatin rata on syheröinen kuin suuren maailman formularadat konsanaan. Shikaanit ja neulansilmät Eetu vetäisee tuosta vain. Kymmenen kierroksen pyrähdyksen aikana auto kolistelee kerran reunakiville - ei sen kummempaa.
Syksyn viimeisiä kurveja pöristelevästä Eetusta näkee, että hän ei tallaa kaasupoljinta ihan ensimmäistä kertaa. Ajolinjat ovat harkittuja ja kyyti kylmää. Kiiminkiläisellä nuorella miehellä on takanaan kolme kesää karting-auton ratissa. Alla on kolmas oma menopeli.
Mutta silti - ykkösluokkalainen ajaa kuin aikamiehet.
"Sitä minä olen itsekin ihmetellyt", Eetu pohtii ikävuosiensa ja ajotaitojensa omituista yhdistelmää.
"Eetu on niin onnellinen kun saa ajaa. Hän ajaisi vaikka koko päivän", lippalakkinsa alta poikansa menoa tiiraileva Ari Mäntykenttä huokaa.
"Ja on joskus ajanutkin."
Ilman isää Eetun auto ei liikkuisi. Isällä on harrastuksessa monta roolia: hän on mekaanikko, pakettiauton kuljettaja, tekninen neuvonantaja... Isä auttaa kylkisuojat kiinni, kypärän päähän ja pukkaa auton liikkeelle. Isä on myös poikansa merkittävin sponsori.
"Tähän saa uppoamaan niin paljon rahaa kuin vain haluaa. Talvella pitää lähteä työn perässä ulkomaille, että rahat riittävät", rekkaa työkseen ajava Mäntykenttä sanoo.
Itsepä on mies tiensä valinnut. Hän hankki Eetulle ensimmäisen auton vaimoltaan salaa. Noottia tuli, vähän.
"Vaimo sanoi, että hoida sitten homma loppuun asti, kun olet kerran aloittanut."
Tuohtuminen oli lievää ja väliaikaista. Eetun äiti Tiina Mäntykenttä on touhussa täysillä mukana. Karting on kiiminkiläisperheen yhteinen harrastus.
"Kun antoi pikkusormen, se vei koko käden", äiti naurahtaa.
Uuden auton hommaaminen Eetulle tuli vuoden etuajassa. Mäntykenttien suunnitelma oli kiertää vielä ensi kesä kisoja Cadettien sarjassa. Se olisi ollut lahjojen hukkaamista.
Pikku-mini -luokkaan kuuluva menopeli on kasattu Eetun mitoille sopivaksi. Runko kiiltää komean punaisena ja keulassa komeilee vuosimalli 2006 - ensi vuoden mallia. Kyllä kuskin kelpaa.
"Minä en tiedä moottoreista hölkäsen pölläystä", Eetu tunnustaa.
"Mutta tällä uudella on helpompi kääntää rattia ja se pysyy paremmin pinnassa kuin entinen. Ja tällä pääsee lujempaa", hän vertaa uuden ja vanhan menopelinsä eroja.
Tekniset erot ovat isän erikoisalaa: "Kuutioita on 85 ja huippunopeus jossakin 80 ja 90 välissä. Sitten tässä on entiseen verrattuna kevyempiä osia, muovia ja magnesiumia."
Kotona Eetun huoneen hyllyillä komeilee kahdeksan pokaalia. Viime kesänä hän voitti muun muassa seuransa Oulun Formula K-125:n kesäsarjan. Palkintopallit ja radat ovat tulleet tutuiksi Oulua kauempaakin.
"Ruukki, Ylivieska, Kauhajoki, Haaparanta, Tallinna, Hiidenmaa...", Eetu listaa karting-reissujaan.
Jos suunnitelmat toteutuvat, viidentoista vuoden päästä lista on toisenlainen: Nürburgring, Spa, Monaco, Monza, Silverstone, Sepang, Hockenheim...
"Meinaan päästä formula ykkösiin", Eetu linjaa.
Helppo homma, sillä Eetun suosikkiajaja Michael Schumacher tuskin on enää vuoden 2020 tietämillä tien tukkeena.
JUHA PORTAANKORVA, teksti
ELJAS SALLMÉN, kuvat