Hevosenlihan syönti on ollut tabu monissa kulttuureissa. Esimerkiksi romanikulttuurissa, jossa hevosta on perinteisesti pidetty suuressa arvossa, on sen lihan syönti ollut kauhistus. Hevosenliha on omalla tavallaan tabu myös nykypäivän Suomessa; hevonen on tänä päivänä monelle perheenjäsen, harrastuskaveri tai lemmikki, jolla on oma persoonansa. "En syö kissaa, koiraa enkä mummoani - en siis syö myöskään hevosta", kiteyttää hevosenlihaboikottinsa moni.
Viimeksi hevosenlihakeskustelu nosti päätään, kun MTV3 esitti joulukuun alussa 45 minuuttia -ohjelmassaan raportin hevosten teuraskuljetuksista Euroopassa. Olipa hevosenlihasta ja sen käytöstä mitä mieltä hyvänsä, ohjelmasta saattoi olla vain yhtä mieltä: ihmisen julmuudella ei ole mitään rajaa. Eläimellä, teuraaksikin menevällä, on oikeutensa. Dokumentti tyrmistytti suomalaiset eläinten- ja eritoten hevosten ystävät.
Suomessa teurastusta ohjaavat tarkka lainsäädäntö ja valvonta - sekä ammattimaiset toimintamallit, joiden avulla lopetustilanne pyritään tekemään niin hevoselle kuin omistajallekin mahdollisimman stressittömäksi.
"Teurastamme hevoset ensimmäisinä aamulla tai viimeisinä iltapäivästä. Hevosen saa taluttaa autosta suoraan sisään. Koko tilanne on ohi parissa minuutissa. Hevoselle teurastamoon meno ei ole sen suurempi kummastuksen aihe kuin vieraaseen talliin meno. Veren roisketta tai muita kauhuja ei tarvitse nähdä sen kummemmin hevosen kuin omistajankaan", kertoo tarkastuseläinlääkäri Tia Glad Oulunseudun Teurastamopalvelut Oy:ltä.
Suomessa teurastetaan elintarvikekäyttöön vuodessa noin tuhat hevosta. Määrä on pieni siihen nähden, että vuoden mittaan suomalaishevosia laukkaa vihreämmille laitumille kaikkiaan noin 4 000. Samaan aikaan kun Suomeen tuodaan miljoona kiloa ulkomaista hevosenlihaa, omassa maassa ongelmajätteeksi muuttuu ainakin saman verran. Miksi?
"Osalla hevosista niiden saama lääkitys estää teurastamisen elintarvikekäyttöön. Hevosen teuraskäytön voi estää myös asianmukaisten rekisteripaperien puute - ilman rekisteritodistusta sitä ei voi teurastaa elintarvikkeeksi. Hevosia vastaanottavia teurastamoja ei myöskään ole tasaisesti koko maan alueella, eikä hevosesta saatu hinta korvaa välttämättä edes teurastusreissun bensakuluja. Toisaalta hevosen lopettaminen muulla tavoin ja ruhon loppukäsittely ja hävittäminen maksaa useita satoja euroja", Glad valottaa.
Hevosten teuraaksi viennissä on siis tämän päivän Suomessa omat haasteensa. Ja yhä enemmän löytyy myös niitä hevosenomistajia, joiden on helpompi ottaa satanen siltä, joka vie hevosen pihasta "hyvään kotiin"´, kuin lähteä itse lopetusreissulle.
Puoli-ilmaiseksi annettujen, tarpeettomien hevosten kohtalo on usein lohduton: hevosia ei tänä päivänä piestä kuormien eteen savotoissa eikä ajeta loppuun kaupunkien kaduilla, julmuus naamioituu yhä tietämättömyyteen, hellämielisyyteen - ja ymmärtämättömyyteen.
"Keltaiset pörssit ovat täynnä hevosia, joita myydään ja annetaan ilmaiseksi kuin kissanpentuja."
Myydään, että päästään eroon, ostetaan, vaikkei ole valmiuksia hoitaa, kertoo eläinsuojeluneuvoja Sanna Kinnunen, joka näkee työssään hevosten kohtelun kääntöpuolen.
"Hevosen pito on tänä päivänä kallista. Ymmärtämättömät vanhemmat ostavat lapselle hevosen, jota lapsi ei ikinä pysty omin taidoin käsittelemään. Hevosia ´pelastetaan´ tajuamatta vastuuta ja rahanmenoa. Ilmaiseksi hankittu saattaakin olla pian taloudellinen rasite, joka on jälleen annettava eteenpäin - hyvään kotiin tietenkin.
Oman eläimen kuolema on monelle vaikea asia käsiteltäväksi. Vastuullinen ihminen voi kuitenkin ajatella asioita laajemmin, oman elämänpiirinsä ulkopuolelle:
"Suomalaisilla hevostenomistajilla olisi hyvä mahdollisuus vaikuttaa järjestöjensä kautta hevosen lihan kysynnän edistämiseen ja vaikka siihen tuottajahinnan nostamiseen", painottaa Glad.
Elintarvike- ja ympäristöammattilaisena eläinlääkäri tietää, että hevosen lihan käyttö elintarvikkeena ja sivutuotteiden hyödyntäminen noudattavat myös kestävän kehityksen periaatteita.
"Kenenkään ei tarvitse syödä omaa hevostaan, jos ajatus siitä tuntuu pahalta - omilla valinnoillaan voi kuitenkin vaikuttaa eettisempään suuntaan, yleisesti hevosten hyvinvoinnin edistämiseksi."