Eduskunnan tuore puhemies Eero Heinäluoma (sd.) joutuu uudessa tehtävässään syksyllä suurennuslasin alle.
Tehotarkkailussa on kaksi kysymystä. Yksi: millaisen roolin Heinäluoma ottaa puhemiehenä? Kaksi: lähteekö hän mukaan puolueensa presidenttikisaan?
Vastausta ykköskysymykseen ei vielä tiedä, mutta viitteitä hänen puhemiestyylistään on jo saatu. Vastaus kakkoskysymykseen on, että todennäköisesti lähtee.
Heinäluoma joutuu molemmissa rooleissa luomaan poliittisen nahkansa uudelleen. Haastavaksi yhtälön tekee se, että puhemiehen kovin epäpoliittisen tehtävän ja presidentiksi tahtovan roolia ei ole helppo yhdistää.
Tehtävää ei helpota sekään, että Heinäluoma on saanut umpipoliitikon, jopa pelurin, leiman. Heinäluoma pitää imagoaan muiden panetteluna, mutta kyllä hän voi katsoa peiliinkin.
Pari esimerkkiä Heinäluoman ensiaskelista puhemiehenä.
Kun eduskunta keskusteli uuden hallituksen ohjelmasta, keskustan ryhmäjohtaja Kimmo Tiilikainen puhui pidempään kuin sääntö olisi sallinut.
"Arvoisa puhuja! Väkevää tekstiä, mutta puolitoista minuuttia ollaan yliajalla. Pyydän jo tiivistämään", Heinäluoma sanoi.
Taviksen korvissa Heinäluoman sanat kuulostavat jopa virkistäviltä. Etikettiin kuitenkin kuuluu, ettei puhemies kommentoi edustajien puheita jollei niissä poiketa hyvistä tavoista.
Heinäluoma on kirjoittanut pitkään kolumneja Ilkka-lehteen. Kesäkuun lopulla hän kehui tekstissään kokoomuksen ja SDP:n linjausta, että Suomi vaatii vakuuksia vastuista osallistumisesta finanssikriisin jatkohoitoon.
Kolumni jatkui: "Hallituksen asema neuvotteluissa on vahvempi, jos eduskunta seisoo yksimielisesti esitetyn linjan takana. Nyt yksimielisyydelle saattaa olla nopeata käyttöä."
Tällaista tekstiä tulee yleensä ministeriltä tai kansanedustajalta, ei eduskunnan puhemieheltä.
Voi toki olla, että Heinäluoma vielä totuttelee uuteen rooliinsa. Joka paikassa häärineen Heinäluoman on vaikea päästä irti pilkuistaan.
Puhemies on tasavallan muodollisessa hierarkiassa heti kakkonen presidentin jälkeen.
Puhemiehen tehtävän seremoniallisuus näkyy konkreettisesti siinä, että eduskunnan istuntosalissa on vain 199 edustajantuolia.
Puhemies ei äänestä eikä pidä eduskuntasalissa muita puheita kuin tietyissä juhlatilaisuuksissa kuten valtiopäivien avajaisissa ja päättäjäisissä.
Totuttu puhemiehen rooli on kyllä muuttunut.
Paavo Lipponen (sd.) osallistui puhemiehenäkin räväkästi keskusteluun, mutta hajurako päivänpolitiikkaan säilyi.
Sauli Niinistö hiihti Lipposen avaamia puhemieslatuja, mutta hänkin pysytteli ylätason aiheissa.
Takavuosikymmenistä kohonnut puhemiehen profiili on virkistänyt keskustelua. Jos Heinäluoma kuitenkin jatkaa aloittamallaan tyylillä, sanomista tulee varmasti.
Jos Heinäluoma lähtisi ehdolle ja tulisi valituksi SDP:n kandidaatiksi, hänen pitäisi tehdä presidentinvaalissa historiaa. Ketään Suomen presidenteistä ei nimittäin ole valittu, monista yrittämisistä huolimatta, virkaansa suoraan puhemiehen paikalta.
Heinäluoma, 56, on ollut politiikassa vasta kymmenisen vuotta. Hän toimi pitkään SAK:ssa ja sai mainetta kulisseissa liikkuneena tehokkaana lobbarina.
Tyyli on seurannut Heinäluomaa politiikkaan, joka on ay-politiikkaa avoimempaa ja läpinäkyvämpää.
Demarit joutuvat punnitsemaan, kuka mahdollisista ehdokkaista voisi menestyä parhaiten Niinistöä vastaan.
Asiakysymyksissä Heinäluoma kyllä pärjäisi, mutta vaikeampaa voi olla presidentinvaalissa paljon painavissa henkilökohtaisissa ominaisuuksissa.
Pärjätäkseen Heinäluoman pitäisi hioa kulmiaan pikatahtia. Hän sai eduskuntavaaleissa Helsingissä 9 501 ääntä. Se ei ole paljon.