Eero Lei­no­nen veistää kuin in­tiaa­ni

Eero Leinonen veistää patsaita moottorisahalla, takoo puukkoja ja valmistaa koruja poronluusta. Sarakylän mestarin nykykansan-taiteella on suora yhteys luontoon.

"Ne on völjänneet näitä näyttelyihin Ylivieskaan, Helsinkiin ja Kaustisille monesti. Niitä on nyt Yli-iissä ja myös Nivalaan vievät näitä pienempiä seinälle pantavia.", Eero Leinonen kuittaa näyttelykiireet.
"Ne on völjänneet näitä näyttelyihin Ylivieskaan, Helsinkiin ja Kaustisille monesti. Niitä on nyt Yli-iissä ja myös Nivalaan vievät näitä pienempiä seinälle pantavia.", Eero Leinonen kuittaa näyttelykiireet.
Kuva: Jukka Turunen

Eero Leinonen veistää patsaita moottorisahalla, takoo puukkoja ja valmistaa koruja poronluusta. Leinosen teoksissa on helposti tunnistettava jälki, jonka voisi kuvitella olevan peräisin Pohjois-Amerikan intiaaneilta. Kaikki tulee kuitenkin Leinosen alitajunnasta ja kokemuksista kaukana maalikyliltä.

Eero Leinonen syntyi kymmenlapsiseen perheeseen Pudasjärven Sarakylässä, kuutisenkymmentä kilometriä kuntakeskuksesta pohjoiseen. Hän asuu vaimonsa Hiljan kanssa tilallaan viiden kilometrin päässä syntymäkodistaan. Avioliittoa on takana kokonainen puolivuosisata.

"Karja oli emännän nimissä, mutta hänelle tuli astma. Me hukattiin sitten elukat, ja navetta jäi tyhjäksi. Minä päätin, että teen sinne pajan. Silloin rupesin takomaan. Ei siitä ensin tahtonut tulla mitään", Leinonen muistelee.

Innoitusta taiteen tekemiseen tuli lähipiiristä: ""Isä teki kaikenlaista pientä puusta: rasioita, kävelykeppejä. Koristeli niitä tuohella. Nuorempi velipoika taasen maalaa tauluja."

Eero Leinonen teki nuorena pahkatöitä, mutta todellisen urakoimisen hän aloitti vasta jäätyään eläkkeelle 1998. Alkoi syntyä kookkaita veistoksia, taidokkaasti viimeisteltyjä puukkoja ja erikoisilla luonnonmateriaaleilla somistettuja riipuksia.

"En tarkkaan tiedä mistä veistohomma lähti liikkeelle. Löysin sellaisen puun, että mielessä alkoi pyöriä aihe ja kuva. Siitä tuli nainen, joka kantoi korissa käärmeitä. Sitten tein kalan, eläimiä ja lisää naisia."

"Kun moottorisahalla tekee, niin siinä saattaa yhdellä sahauksella pilata koko patsaan. Mutta se ei ole ongelma. Olen käsitellyt moottorisahaa niin kauan kuin sellaisia on tehty. Sahalla saa melko fiiniäkin jälkeä, jos laittaa sellaisia hienompia teriä", Leinonen paljastaa.

Monet veistoksista muistuttavat toteemipaaluja. Riipuksessa irvistävän kalan hampaat on tehty korpinkynsistä. Puukon terään on taottu kolmatta sataa kerrosta nikkeliä ja rautaa. Niiden perät on kirjailtu luulla ja messingillä. Tupet on somistettu karvalla, maalilla ja helmiäisillä.

Leinonen ei osaa selittää mistä intiaanivaikutteet tulevat. Itseoppineen taiteilijan lapsuudenkodissa ei selattu intiaanikirjoja. Aiheet vain pulpahtavat mieleen ja sitten ne on tehtävä valmiiksi.

Leinosten mukaan Sarakylän tienoo oli hyvä paikka viettää nuoruutta.

"Parhaimmillaan täällä oli monta asutusaluetta. Oli kolme kauppaa, neljä koulua, nuorisoseurantalo ja elukoita joka talossa. Lasten äänet kuuluivat kaikkialla.", Eero ja Hilja muistelevat.

1970-luvulla alkoivat puhaltaa muutoksen tuulet, jotka eivät ole laantuneet vieläkään. Kylätiestä on tullut niin hiljainen, että jokainen lähestyvä autonääni herkistää aistit.

"Peruskoulusysteemi vei lapset kirkonkylälle asuntolaan. Sieltä ne painuivat suoraan maailmalle. Suuret perheet hajosivat. Ei tarvittu enää samalla tavalla kauppoja. Linja-autoliikenne lopetettiin. Kaikki alkoi hiipua pois. Jäi vain vanheneva väki."

Ehkäpä Eero Leinosen intiaanihenki syntyy täydellisestä vapaudesta, joka ei olisi päässyt irti maalikylien reservaateissa. Leinosen teokset eivät olisi voineet syntyä muualla. Niiden aihemaailma, tekninen toteutus ja valmistukseen käytetyt materiaalit ovat ainutlaatuisia. Suo raan Sarakylästä.

Jukka Turunen

Eero Leinosen veistoksiin voi tutustua ITE Jokivarsilla näyttelyissä Nivalan Tillari-galleriassa, 30.7.-8.9. ja Yli-iin Kierikkikeskuksessa 30.9. asti.

Minä ITE -sarjassa tutustutaan viiteen pohjoisen nykykansantaiteilijaan. Edelliset osat on jalkaistu 14.7. ja 21.7.