Sen verran mielenkiintoista tutkittavaa on Eero Kubinille metsissä riittänyt, ettei mies olisi oikein malttanut jäädä eläkkeelle vielä pari vuotta sittenkään.
– Pakko oli kuitenkin uskoa, että virkavuodet tulivat täyteen. Ja nyt ajatellen, tulihan sitä monenlaista tehdyksi. 43 vuotta, puolisentoistatuhatta luentoa, esitelmää ja artikkelia.
Metsä vei biologiksi opiskelleen miehen kokonaan jo varhain. Paikallaan pysyvät puut ja varvut valikoituivat tutkimuskohteeksi, koska niitä kelpasi tyynen miehen kaikessa rauhassa tarkkailla.
Tarve metsäntutkimukseen alkoi kasvaa ensin intensiivisen metsänkäsittelyn myötä, sittemmin myös huoli ympäristöstä sai huomiota.
Vielä 1980-luvulla Kubinkin selvitteli ilmansaasteiden, lähinnä raskasmetallislaskeumien vaikutusta metsiin. Tuo uhka on nyt lientynyt, ja tutkimus yrittää selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon.
Kubin muistelee, kuinka hän kymmenisen vuotta sitten esitelmöi Prahassa ja kertoi, että Suomen metsien kasvu on lämpenemisen myötä lisääntynyt. Tilaisuuden jälkeen hän sai kuulla, että se oli ensimmäinen esille nostettu hyvä seuraus ilmastonmuutoksesta.
– Metsien kasvun lisääntyminen on mitattavissa oleva fakta. Koivun lehden puhkeaminenkin on aikaistunut ainakin pari viikkoa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkiminen on valtava työmaa. Uutta tutkimustietoa kertyy ja uusia näkökulmia avautuu.
Kubin on kiitollinen siitä, että hän on saanut myös opettaa.
– Tuntuu hyvältä, kun on saanut jakaa tutkimiaan ja selvittämiään asioita muille.
Kubin tähdentää, ettei hän ole metsävarojen tutkija. Suuret biotehdashankkeet ja puun lisääntyvä käyttö eivät häntä kuitenkaan huolestuta. Mies luottaa siihen, ettei miljardihankkeita nosteta pystyyn epävarmoin laskelmin.
– Suomessa on 20 miljoonaa hehtaaria metsää. Siitä riittää kyllä myös virkistyskäyttöön. On hienoa, että metsän jopa parantavaa vaikutusta nostetaan esille ja myös tutkitaan.
Lisääntyvä sellun tuotantokaan ei Kubinin mielestä uhkaa metsiemme monimuotoisuutta.
– Meillä on niin paljon metsää, että tarvitsemme myös pienpuusta jalostettavan massatuotteen.
Kubinin mielestä on paikallaan, että metsänhoidolle tarjotaan nykyään vaihtoehtoja kuten ilman avohakkuita toteutettava jatkuva metsänkasvatus.
– Jatkuva kasvatus sopii jonnekin, muttei missään nimessä kaikkialle. Tärkeintä on aina huolehtia metsän uudistamisesta.
Kubin tuumii, että kukin näkee metsän tavallaan.
– Puuta pitää voida hakata, mutta ymmärrän hyvin senkin, että itselle tärkeän metsän häviäminen tuntuu pahalta.
Kubin nostaa esille ojitetut suoalat, joissa metsä ei kaikin paikoin kasva hyvin.
– Siinä olisi yhä paljon tutkittavaa. Miten metsä saadaan kunnon kasvuun myös näillä turvemailla, ympäristöä unohtamatta?
Yksi Kubinille tärkeistä paikoista on vuonna 1994 Puolangan Paljakkaan perustettu ympäristönäytepankki. Miljoonan näytteen säilytystilassa on nyt hiljaisempi vaihe tutkimustyössä, mutta näillä näkymin sen olemassaolo on turvattu.
Kubinin perheellä on Muhoksen kodin lisäksi kaksi rakasta omaa paikkaa: toinen Lentuan rannalla Kuhmossa ja toinen synnyinkoti Lapinlahdella.
Eero Kubin
- Syntynyt Lapinlahdella, asuu Muhoksella.
- Vaimo Irmeli, kolme aikuista lasta.
- Suomen Akatemian luonnontieteellisen toimikunnan tutkimusassistentti ja nuorempi tutkija 1977-1979.
- Filosofian tohtori, Oulun yliopisto.
- Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, Helsingin yliopisto.
- Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen yksikköön 1979, yksikön johtaja 1994–2010.
- Toimi dosenttina Oulun ja Helsingin yliopistoissa.
- Metsäntutkimuslaitoksen ja Oulun yliopiston yhteinen professori 2001–2003, professorin arvonimi 2012.
- Luonnonvarakeskuksessa Oulussa asiakaspäällikkö ja yhteyshenkilö 2011–2016.
- 1990-luvulta lähtien ohjausryhmän jäsen Euroopan metsäkomission ja FAO:n työryhmässä.
- Työuraa metsäntutkimuksessa 43 vuotta.
- Harrastuksina luonto ja kirjallisuus.
- Täyttää 70 vuotta ja juhlii syntymäpäiväänsä perhepiirissä.