Uusien ampiaisyhdyskuntien perustaminen on kuningattarilla vielä työn alla. Se tietää myös alavieskalaiselle sääennustajalle Eero Isokäännälle, 73, epävarmuuden hetkiä, sillä ampiaiset ovat vuosien mittaan osoittautuneet luonnon seuraajalle parhaaksi havaintomateriaaliksi.
Jotain naureskelevasta ja puheliaasta miehestä kuitenkin irtoaa, vaikka välillä teksti on kuin poliitikon suusta lähtöisin: kiertelyä ja kaartelua. Toki se on ymmärrettävää; kukapa korttejaan paljastaisi, ennen kuin niitä on edes jaettu.
"Kurki ei viihdy kylmässä, kun se ei saa ruokaa. Ei ole sisiliskoja. Yhtään kurkea en ole nähnyt. Kurki tiesi, ettei kannata tulla, kun tulee kylmää", Isokääntä sanoo ja katsoo Someronkylällä sijaitsevan työverstaansa ruutuikkunasta ulos: lunta sataa vaakasuoraan tuhdin pohjoistuulen säestämänä.
"Oikea sääennustajan ilma", sääprofeetta naureskelee.
Isokääntä katsoo myös taivaalle, varsinkin uuden kuun syntyessä. Merkit viittaavat siihen - vaikka uutta kuuta puskee jälleen reilun viikon kuluttua - että tuisku, viima ja koleus hellittävät hetken päästä.
"Huhti-toukokuun vaihteessa pääsevät kylvötyöt vauhtiin. Jotkut ovat jo kylväneet, mutta jos maa jäätyy, jyvä hajoaa."
Mutta ampiaiset. Niiden esiintymistä Isokääntä odottaa. Jonkinlainen aavistus on siitä, mitä tuleman pitää.
"Luonto tuhoaa nyt sen, minkä viimeksi rakensi. Viime kesänä oli hyvä ampiaisvuosi ja isoja pesiä, mutta tänä kesänä luonto pitää vain huolen siitä, että suku jatkuu. Ampiaiset tekevät vain pieniä koppeja."
Se, mihin ampiaiset tönönsä pystyttävät, kertoo veteraaniennustajalle paljon. Mikäli pesä on näkösällä, tulee kuiva kesä. Pesä voi myös olla hento, josta voi lukea, ettei myrskyä tai sadetta ole odottavissa. Kauniin kesän puolesta puhuu myös, jos pesä on vaikkapa ojan pohjalla, osaksi pinnan alapuolella. Näin kävi vuonna 1958.
"Pesä olisi tuhoutunut, mikäli olisi tullut yksikin sade. Koko kesänä ei satanut vettä", Isokääntä muistaa.
Ampiaiset vaistoavat herkästi, mitä tuleman pitää. Siksi ne ovat ennustajalle arvokas työväline.
"Entinen kauppias Oskari Raasakka sanoi, että kyllä luonto tietää. Se pitää vain osata lukea. Niin luonnon pitää tietääkin, muuten ampiaiset, sammakot ja suolinkaiset tuhoutuisivat kylmyyteen tai sateisiin", Isokääntä tiivistää.
Ennen luontoa osattiin lukea paremmin kuin nyt. Vanha kansa tiesi - viisaudet pitivät paikkansa.
"Jos koivunlehti vikuroituu, niin kylvöaika venyy. Jos taas lehti tulee äkkiä, kylvöaika tulee nopeasti. Vielä ei ole koivun silmu suurentunut yhtään."
"Nyt kun ei ollut tulvia, luonto käy siivoamassa roskansa joen penkoilta, eli sadetta on luvassa. Eivät nämä minun keksimiäni viisauksia ole", Isokääntä hörähtää.
Isokääntä ammentaa havaintoja esimerkiksi myös kastemadoista eli lieroista eli suolinkaisista, muurahaisista ja kuusen oksasta. Osumatarkkuudesta kertoo se, että Isokääntä ennakoi Kalevan sivuilla neljästä säätieteilijästä tarkimmin viime joulusään.
Luultavasti, ehkä, mahdollisesti, kai ja saattaa olla, että Eero Isokääntä myös ennusti pääsiäisen alla, että tulevan kesäkuun puolivälissä on helteitä.
"Voi taikkeri", hersyttää Eero Isokääntä nauraen silmät viirussa.