Lumijoki Vielä viime kesänä Eerikki Pernu (11v) piti kioskia kotipihallaan pikkuruisessa lautakojussa, tänä kesänä puttiikkia varten tarvittiin jo kaksikerroksinen hirsimaja. Avuksi on pitänyt pestata myös pari vuotta nuorempi pikkuveli, monitoimimies Esa. Jos poikien bisnekset laajenevat tällä vauhdilla jatkossakin, ovat Tuurin kylän Keskisen veljekset saaneet vakavan kilpailijan.
Kauppaneuvos ja konemestari, kuten herroja kylällä kutsutaan, ovat Lumijoen Ylipäässä jo pieniä kuuluisuuksia. Vaikka kioskille on Lumijoen keskustasta matkaa viitisen kilometriä ja valtatie kahdeksaltakin seitsemän, on asiakkaita riittänyt. Valikoimat ovat tälle kesälle laajentuneet jäätelöön, kahviin ja matkamuistoihin, mutta varsinainen menekkitavara on edelleen irtokarkit.
Vaikka käsistään kätevä isä, kirvesmies Erkki Pernu onkin rakentanut puttiikin uudet toimitilat, ei kyse ole vanhempien liiketoiminnasta. Pojat todellakin hoitavat homman lähes täysin itse. Nuoresta iästään huolimatta pojat ovat jo vuosia osallistuneet kotitilan mansikanpoimintaan, mutta toissa keväänä mitta tuli täyteen: jotain mukavampaa piti kehittää kesäksi. Oma kioski se vasta jotain olisi!
Heti alkuun selvisi, että Eerikki on synnynnäinen kauppamies. Siuvatin Asserillekin se kuuluu todenneen, että jotain näillä vaihtorahoillakin vielä saisi..., kertoo Helena-äiti.
Vaikka puttiikki jonkun mielestä kenties on hieman syrjässä, on asiakkaita piisannut varsinkin nyt, kun kasitielle saatiin omat viitatkin. Osa on jo tuttuja vakioasiakkaita.
Pojat ovat kesätienesteihinsä tyytyväisiä. Viime kesän tili Eerikillä on vielä koskemattomana pankissa (onneksi siellä, eikä enää piilossa kellon takana) ja pankkiin hän aikoo kiikuttaa tämän kesän tulotkin. Nyt tosin pitää jo ruveta miettimään, miten toimintaa seuraavaksi kehittäisi.
Kioski on periaatteessa auki aamuvarhaisesta yömyöhään. Varmuuden vuoksi kioskin seinään on kiinnitetty lappu, jossa seisoo: Jos olen myyntiaikana syömässä, pelaamassa pasianssia, vetämässä lonkkaa yms, soita kelloa kerran ja toisenkin kerran.
Eikä aika tullut viime kesänäkään pitkäksi, vaikka lautakoju oli niin paljon pienempi: kassan ja veljeltä pihistetyn laskukoneen ympärille jäi sopivasti tilaa vanhoille Aku Ankoille, joita saattoi luppoaikoina lueskella. Tästä kun jaloilla työnsi, sai tuolin mukavasti keinumaan, näyttää Eerikki. Tuolin rakensin muuten itse.
Laskukoneen lisäksi pikkuveljellä on muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Kun vappuna juhlittiin uuden puttiikin avajaisia, huolehti Esa-poika tilaisuuden ohjelmasta: nuori konemestari antoi vieraille kyytiä paukkuzetkalla, vanhalla Zetor-traktorilla. Ja halukkaita kyytiläisiä piisasi. Zetka pörräsi jatkuvalla syötöllä kioskia ympäri.
Aivan kokonaan vanhaa kojua ei ole hylätty. Nyt se tönöttää näytillä uuden puttiikin edessä ja kesällä Eerikki aikoo heittää sillä muutaman keikan. Sen kun nakkaa peräkärryn päälle, niin kulkee minne tahansa. Lumijokipäiville ovat jo kyselleet.