"Täällä pystyy kyllä vaikuttamaan - kunhan luo oikeat verkostot ja keskittyy olennaisiin asioihin", painottaa Lapin ja Oulun läänien aluetoimistoa Brysselissä vetävä johtaja Seppo Heikkilä.
"Grillauskiellot ja terva ovat yhä näkyvimpiä uutisia", hän suree.
Heikkilä toivoo kansalaisten Eurooppa-keskustelun käynnistyvän Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla vielä tänä vuonna.
Toimisto tarvitsee kotimaan vahvaa tukea jotta se voisi tehdä Brysselissä laajaa elinkeinopoliittista työtä. "Mitään täällä ei saa aikaan, jos Suomessa ei olla esitysten takana", Heikkilä korostaa.
Esimerkiksi esitys Euroopan keskeisistä liikenneverkoista sisältää Pohjoismaista vain pääkaupunkien välisen akselin. "Suomen liikenneministeriö ei ole lähtenyt tukemaan pohjoisen liikenneyhteyksiä", hän arvostelee.
Liikenneverkkoa laskettaessa henkilöliikenteelle on annettu liian suuri painoarvo, vaikka Narvik-Kiiruna-Luulaja- sekä Murmansk-Pietari-yhteyksien rahtiliikenteellä on valtava merkitys alueen perusteollisuudelle. Samoin poikittaisliikenne Luulajasta Tornion kautta Kantalahteen ja Oulusta Vartiuksen kautta Arkangeliin on jätetty liian vähälle huomiolle.
"Salla-Kantalahti-ratayhteys on meille keskeinen seurantakohde, vaikka Suomen liikenneministeriö onkin suhtautunut erittäin nuivasti sen myönteiseen kannattavuusselvitykseen", Heikkilä korostaa.
Ratayhteyden merkitys kasvaa kuitenkin koko ajan, kun Luoteis-Venäjän luonnonvarojen hyödyntäminen lisääntyy.
Kaivosdirektiiviin voitu vaikuttaa
Yksi esimerkki vaikutusmahdollisuuksista on kaivostoiminta, jonka jätedirektiivin kehittäminen alkoi Brysselissä vuosi sitten. Direktiivi ehtinee EU-parlamentin käsittelyyn vielä tänä keväänä.
"Olemme päässeet vaikuttamaan direktiivin sisältöön todella hyvin", Heikkilä kertoo. Sen kriittisin kysymys on jäteluokittelu, joka vaikuttaa jäteveroihin. "Jos kaivostoiminnan sivukivi ja poistettavat pintamaat luokitellaan jätteeksi, ei Suomessa enää avata yhtään kaivosta", Heikkilä havainnollistaa.
EU-maiden perimä jätevero olisi ulkopuolisiin maihin verrattuna jopa satakertainen ja ala kuolisi Euroopassa.
Nykyinen esitys noudattelee linjaa, jonka mukaan pinta-aines ja sivukivi eivät ole jätettä, jos ne voidaan käyttää kaivosalueen maisemointiin.
Normiston tiukentaminen sai alkunsa Romanian ja Espanjan vakavista kaivosonnettomuuksista. Niillä oli laajat ympäristövaikutukset, jotka heilauttivat vaatimukset toiseen äärilaitaan.
Kaivostoimiala onkin aloittanut Euroopassa "kasvojenkohotuksen". Viime keväänä Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin EU-aluetoimistot ja Euromines-järjestö perustivat Euroopan kaivosalueiden verkoston (European Network for Mining Regions), johon on liittymässä koko toimiala Luoteis-Venäjää myöten.
"Suomenkin kivijalka on perusteollisuudessa, sillä kaivoksia ja puuta ei viedä muualle. Kallioperän jättäminen hyödyntämättä olisi valtava sosioekonominen menetys", Heikkilä korostaa.
Hän vertaa matkailun ja kaivostoiminnan työllistävyyttä: kun esimerkiksi Leville on kolmen vuosikymmennen työllä saatu 250-300 pysyvää matkailutyöpaikkaa, synnyttäisi Kittilän Suurkuusikko kerralla 150 työpaikkaa, Pahtavaaran avaaminen uudelleen 70 työpaikkaa ja Ranuan Suhanko 250-300 työpaikkaa.
Kaivosalan rahoitusongelmien helpottamiseksi Suomeen on perustettu Fennoskandian Mining Fund -riskirahasto, joka myöntää riskipääomaa ja takuita uusille kaivosyhtiöille. Sen käyttöön pyritään saamaan myös EU:n riskirahoituspääomaa.
