Reilun kuukauden päässä olevat eduskuntavaalit näkyvät jokin aika sitten julkistetussa kansallisen sosiaalitoimen väliraportissa. Se lupaa monta hyvää ja kaunista. Selvitysmiehet esittävät muun muassa vanhusten avo- ja laitoshoidon 6 500 työntekijän vajeen paikkausta, rapautuneiden kotipalvelujen palauttamista lapsiperheille, päivähoidon ryhmäkokojen pienentämistä ja lisäeväitä täsmäongelmiin, muun muassa erityispäivähoitoon.
Väliraportissa on laskettu joidenkin uudistusten vaatimia kustannuksia ja linjattu kustannusten maksajia, mutta rahasta puhutaan tarkasti vasta maaliskuun lopussa luovutettavassa loppuraportissa. Se on mukana hallitusneuvotteluissa, mutta ei kansalaisten tiedossa ennen vaaleja.
Ettei vain vaalien jälkeen todeta, että hyviä asioita, mutta rahat eivät riitä. Ja ihmetellä, miksi ihmiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta!
Ihmetystä raportista herättää myös, että se tehtiin eri aikaan kuin kansallinen terveysraportti. Erottaminen merkitsee pitkää harppausta takaisin päin. Miten ihmeessä vanhusten avo- ja laitoshoitoa ja heidän terveydenhoitoaan voidaan käsitellä erillään?
Vaikka työryhmät teroittavat yhteistyötä, johtaisi niiden oma esimerkki johtaisi kunnissa takaisin vanhaan käytäntöön, jossa terveydenhoitaja ja kotiavustaja kulkisivat peräkkäin saman vanhuksen luona.
Vaaleja ennen liikkuu kuntien taloudesta mitä erilaisimpia tietoja, koska kuntien tilinpäätökset voivat vaihdella vuosittain paljon. Suuri osa eroista johtuu verotulojen tilitysjärjestelmästä, ja kyse ei ole mistään kahvirahoista.
Viime vuonna tämä järjestelmän viiveistä johtuva erä oli viisitoista kertaa suurempi kuin esimerkiksi kuntien harkinnanvaraiset rahoitusavustukset. Huonona pidetty vuosi 2000 oli todellisuudessa parempi kuin miltä se näytti. Vastaavasti viime vuosi oli kunnille heikompi kuin miltä numerot näyttävät.
Tilitysjärjestelmä on selkeän monimutkainen ja puolireaaliaikainen. Koko maassa kertyvät verot jaetaan kuukausittain kunnille, valtiolle ja muiden veronsaajille viimeisimmän käytettävissä olevan perusteen mukaan. Esimerkiksi tänä vuonna kunnille napsahtavat verot perustuvat vuoden 2001 tuloista tehtyyn verotukseen. Maailma on ehtinyt muuttua kovasti tämän kahden vuoden aikana. Tämä jälkijunassa olo vaikuttaa myös verotulojen tasaukseen.
Yksi lääke kuntien verotulojen reaaliaikaisuuteen on, että kunnat heittäisivät romukoppaan kassaperusteisen verotulojen kirjaamisen ja kirjaisivat verotulonsa sen arvion mukaan, miten ne uskovat kasaantuvan veroäyrikertymiensä mukaan. Muun muassa Kuntaliiton kirjanpitolautakunta kuitenkin tyrmää ajatuksen, koska kunnat voisivat silloin kätkeä liikaa ongelmia liian optimistisiin veroennusteisiin tai ne voisivat peitellä turhan hyvää tulosta.
Kuntaliitossa on väläytelty jopa sellaista vaihtoehtoa, että kunnan osa palkkaveroista tilitettäisiin suoraan silloin kun se maksetaan. Ensi kuulemalta hyvin byrokraattiselta vaikuttava esitys saattaa olla toteutettavissa jonain päivänä. Jo nyt ovat jok'ikisen suomalaisen kotikuntatiedot merkitty verottajan rekisteriin. Naps. Tietokoneet hoitavat homman. Tai sitten ei.
Käytävässä verokeskustelussa näkyy koko julkisen sektorin raadollisuus. Kun yleisesti lasketaan veroja, monet kunnat joutuvat nostamaan niitä. Tavallista ihmiselle on ihan sama, joutuuko hän maksamaan lisää veroa valtiolle vai kunnalle.